Lankoni treeniohjelmassa oli puolen tunnin juoksu. Päätin lähteä mukaan, vaikka ulkona paukkuikin kymmenen asteen pakkanen ja keuhkojeni testattu raja kulkee kuudessa. Onneksi tällaiset pakkasasteet tuntuvat sisämaassa aivan toisenlaisilta kuin Kaivarin rannassa. Olin aiemmin päivällä ostanut itselleni lasten merinovillaisen, konepesunkestävän tuubikaulurin. Se tuli heti hyvään käyttöön, sillä sain suodatettua kaulurilla pakkasilmaa sopivasti.
Juoksimme alkumatkan tähtitaivaan valossa, pitkin kinttupolkua kinosten ympäröimänä. Olo oli epätodellinen. En olisi uskonut, miten helppo pakkaslumella on juosta, varsinkin kun jalkakäytäviä ei oltu ajettu kiiltäviksi jääkentiksi, kuten kotikulmillani on tapana.
Juoksimme yhdessä neljän kilometrin tietämille. Juoksu rullasi sen verran hyvin, että vedin vielä toisen mokoman. Tuntui siltä, kuin olisin voinut juosta koko yön. Juoksun, venyttelyn ja lämpimän suihkun jälkeen olin taas astetta onnellisempi ja parempi ihminen. Kahdeksan kilometrin aikana haukkaamani happi oli täydellinen unilääke.
Kuuntelin yksin juostessani ajatusteni sijasta päässäni soivia kappaleita. Tässä niistä yksi:
