Perjantaiaamu, aurinkoa ja hyvää mieltä. Tyttärellä kiharameri ja mieluisat vaattet. Kerrankin kaikki ovat lähdössä ajoissa. Mies oli viemässä poikaa liikuntapäiväleirille pyöräillen. Mä taas veisin tyttären hoitoon rauhallisesti juosten lapsen fillaroidessa. Saattaisin ottaa kenties muutaman spurtin paluumatkalla jos siltä tuntuisi.
Tyttären hoitopaikka on siirtynyt kesäkuun ajaksi kauemmaksi, mutta tuleepahan enemmän liikuntaa. Onneksi aikataulu ei ole kesäaamuisin tarhassa aivan yhtä tiukka kuin eskarissa oli.
Tasan puoli ysiltä muistin, että tänään on jotain?!
Katse kalenteriin: Tytöllä retkipäivä ja lähtö tarhalta...
... tasan klo 8:30!
Missä tarhan numero???
Nopea soitto. Juu, lähtevätkin vasta ysiltä. Vakuutin lapselle että ehdimme. Oikeasti en ollut yhtään varma. Eilen matkaan meni lähes 25 minuuttia kun olimme molemmat fillareilla liikenteessä. Pikkuinen pyöräilee jo mallikkaasti, mutta vauhdin hurmaa siinä ei ole vielä kuin satunnaisesti.
Härdelli, loppupakkausta, lenkkareiden metsästystä, ties mitä.
Pääsimme viimein portista ulos 8:45.
Vihdoin matkaan lyhintä reittiä. Sellaista, jolla on mahdollisimman vähän liikennevaloja.
Tyttö sotki minkä lyhyillä jaloillaan pystyi.
Siellä ne näkyivät kaukana kadun toisessa päässä, vaaleanpunaliiviset lapsukaiset.
Ei edes halata ehditty, kun tyttö jätti mulle fillarin, repun ja kypärän.
Kääntyi kuitenkin katsomaan mua vielä kysyvästi kun ei ollut varma onko edes oikeaan porukkaan menossa. Ohjaaja oli vieras ja suurin osa lapsista sieltä toisesta hoitopaikasta. Onneksi oli joku tuttukin.
Juoksi jonon kärkeen ja sai parin itselleen.
Huhhuh. Taas yksi aamu selvitetty kunnialla. Tai jos ei kunnialla niin ainakin tiukalla puristuksella. Tällaisessa perheemme on parhaimmillaan.
Palasin kotikonttorille lyhintä tietä. En muistanut edes spurttailla. Tuijotin vain edessäni juoksevan miehen hienoja pohjelihaksia.
pe 10.6. menomatka: 2,3 km | 14:50 | 6,26 min/km
pe 10.6. paluumatka: 2,7 km | 14:41 | 5,26 min/km
Lapset saivat Joulujuoksun pipot eilisellä HHM:n Kids Runilla. Ne sopivat mainiosti koleaan kesäsäähän. Tyttäreni halusi kuitenkin säästellä sen "siihen kun on oikeasti kylmä". Täytynee siis ottaa pipo varmuuden vuoksi esiin juhannuksena. Luottamus Suomen kesään on kova.
