Varsinkin kauempaa tuleville aikainen startti saattaa merkitä isoa lovea lompakkoon. Helsinki kun ei ole hotellimajoitukseltaan halvimmasta päästä. Meille pikkulasten vanhemmillekin aamuvarhaisella juoksu aiheuttaa aikamoisen päänsäryn. Mistä lapsille löytyy hoitaja kesälauantaina seitsemän aikaan aamulla?
Monien mutkien kautta (on hoitaja - ei ole hoitajaa - siis mikä hoitaja?) asia ratkesi onnellisesti. Vanha, rakas työkaverini oli saanut varmaan jonkinlaisen etiäisen, sillä hän kysäisi eilen illalla tekstarilla josko olen aikeissa lähteä juoksemaan lauantaina. Kerroin, että jos vain lapsilla on hoitaja, niin siinä tapauksessa kyllä. Jo hetken kuluttua siitä juttelimme puhelimessa ja sovimme yksityiskohdista.
Ystäväni tulee tänään moikkamaan lapsukaisia, jotta he muistavat kenestä oikein olikaan kyse. Tuttuja he ovat kyllä entuudestaan. Seuraavan kerran näemmekin sitten lasten vaihdossa lauantaiaamuna.
Frendini saa viettää lauantaina jäde- ja puistotäytteisen kaksi-kolmetuntisen energisten ja kekseliäiden pikkuisten kanssa samalla kun olemme sightseeing-juoksulla. Toivottavasti he ehtivät kaikelta tohottamiseltaan myös reitin varrelle heijaamaan. Siitä kun saa voimaa enemmän kuin kourallisesta energiageelejä yhteensä.
Puolimaratonin tavoiteaika asettuu täsmälleen siihen, miten sovimme ystäväni kanssa lasten palautuksesta. Jos lähtö viivästyy, silloin saamme kipittää hieman nopeampaa tahtia. Päivän kunnosta ei voi vielä sanoa sen kummempaa, mutta oli vauhti mikä tahansa, aion nauttia reitistä, joka on puoliksi tuttua, puoliksi jotain muuta. Ja pitkästä aikaa pääsemme juoksemaan mieheni kanssa pitkän lenkin yhdessä!
Baanan loppupää. Tässä vaiheessa matkaa on enää vajaat 20 kilometriä jäljellä.
