Painon vaikutus maratontulokseen

Tavoitteenani on juosta APK-hallimaraton Porissa sellaista vauhtia, että ehdin linja-auton kyytiin ajoissa. Mulla on startista tasan viisi tuntia aikaa paluubussin lähtöön. Aika tiukoille menee, sillä juoksun lisäksi siihen viisituntiseen pitää ahtaa maratonin kangistamilla koivilla vaateshow ja suihku. Ja varmasti haluan myös vaihtaa muutaman sanan järjestäjien ja kanssajuoksijoiden kanssa juoksun jälkeen. Nyt jo tulee paniikkihiki otsalle tiukkaa aikataulua ajatellessani.

Tammikuun treenaus on rajoittunut satunnaisiin lumikasakiipeilyihin.

En yleensä analysoi juoksemiani maratoneja perusteellisesti, vaikka ehkä se olisikin hyödyllistä jos ja kun tavoitteenani on kehittyä juoksijana. Joulukuinen maraton on jäänyt poikkeuksellisesti mietityttämään. Syyskuussa aika oli 10 minsaa parempi kuin joulukuussa, mutta jälkimmäiseen aikaan ei tarvinnut kiroiluja eikä irvistelyjä. Miten on mahdollista, että Lucian päivän juoksu sujui kuin itsestään? Miksi juokseminen oli niin helppoa ja kevyttä pari kuukautta aiemmin olleeseen Berliinin maratoniin verrattuna?

Toki yksi iso syy on se, ettei mulla ollut juurikaan odotuksia juoksun suhteen. Kunhan kerkeisin tiettyyn paluujunaan, se riitti tällä kertaa. Toinen syy saattaa olla niinkin yksinkertainen, kuin paino. Jätin lokakuun lopulla karkit, suklaan, jätskin ja keksit pois. Kun yhdistin siihen vielä eheän juoksukuukauden, paino lähti laskemaan itsestään. Painoero syyskuun lopun Berliinin maratonin ja joulukuun puolivälin Mikon kirkkolaaksomaratonin välillä oli peräti viisi kiloa.

Ainoat kunnon spurtit on tullut otettua luistimilla. Niitäkin kertoja on tammikuulle kertynyt yhtä monta kuin juoksumatolla. Kokonaiset kaksi. 

Kaikkitietävästä netistä löytyy ties millaisia laskureita siihen, miten paino vaikuttaa maratonin lopputulokseen. Erään netistä nappaamani laskurin mukaan painon putoaminen yhdellä kilolla vaikuttaa (viiteen kiloon saakka) 3 sekuntia / km. Laskurissa ei tietenkään oteta huomioon muutoksia lihasmassassa, ei treenimäärää eikä -laatua, eikä varsinkaan terveydentilaa, maratonpäivän olosuhteista puhumattakaan. Malli on kiinnostava vaikka reunaehdot jätetäänkin huomiotta.

Yhden kilon pudotus merkitsisi 2:06 parempaa maratonaikaa. Viiden kilon pudotuksessa puhuttaisiin jo kymmenen ja puolen minuutin aikaparannuksesta. Yhtään sen syvempiä analysoimatta, elopainoni saattoi olla juuri se tärkeä ero näiden kahden maratonin välillä. Ja kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että kropan ollessa kevyempi, myös juoksu sujuu (tai ainakin pitäisi sujua) kevyemmin.

Pitäisiköhän mun tässä vaiheessa siirtyä taas täysin sokerittomalle? Jos se olisi kaivattu salainen ase, joka auttaisi mut maaliin kahden viikon päästä Porissa? Kunnolle kun ei enää voi mitään, varsinkin kun flunssa painaa keuhkoja ja päällä on kortisonikuuri.

Tämänhetkisellä kunnolla ja keuhkoilla näitäkään portaita ei nousta ilman keuhkojen pihinää. Ei vaikka portaat olisikin kolattu ja sateen jäljiltä kivipinta kiiltelisi. 

Matrix-käsittelyssä

Selailin viime vuoden kuva-arkistoja ja muistelin kokemiani huippuhetkiä. Yksi syyskuisista valopilkuista oli Facebook-kirppiksen kautta lahjaksi saamani puolentoista tunnin hoito kruununhakalaisessa Matrix Roomissa. Hierontakortin lahjoittaja halusi laittaa hyvän kiertoon. Ainoa ehto oli, että lahjakortti tuli käyttää ennen syyskuun puoliväliä. Berliinin maratonia ajatellen ajoitus osui nappiin.

Tiesin, että kyseessä olisi hierontaa, osteopatiaa tai mitä todennäköisimmin näiden yhdistelmä. Luettuani Matrix Roomin kotisivut en ollut aivan varma mitä tuleman pitää. Sen kuitenkin tiesin, että olen hoidon tarpeessa, sekä henkisesti että fyysisesti. Sain nämä molemmat samalla käynnillä!

Essi aloitti hieromalla selkäni ja jalkani. Myös kämmenet ja jalkapohjat saivat oman käsittelynsä. Sormet ja varpaat käytiin myös läpi erikseen. Ennen niskaan siirtymistä Essi laittoi kätensä selkäni alle ja antoi niiden olla siellä pitkään. Tunsin ensin kuumaa kihelmöintiä eri puolilla kroppaani. Tämän jälkeen tunsin, kuinka lantion alue ikään kuin aukesi. Mua alkoi yskittää ja pian naurattaa. Tunne oli outo, hyvä ja helpottunut samanaikaisesti. Puolitoistatuntinen hurahti hetkessä.

Tarkoituksenani oli juosta hoidon jälkeen, poikani peli-illan päätteksi futiskentältä kotiin. Jätin kuitenkin 12 kilsan lenkin väliin, jotta herkistynyt kroppani löytäisi käsittelyn jälkeen pikkuhiljaa oikean, uuden tasapainon. Olo oli kevyt ja tunsin leijuvani. Puolitoista vuotta kärsimäni reisijumi katosi seuraavien päivien mittaan ja pystyin taas juoksemaan kevyesti. Löysin juoksun kokonaisvaltaisen riemun juuri sopivasti ennen Berliinin maratonia.

Sain käynnistä myös paljon ajateltavaa, sillä Essi tuntui lukevan mua kuin kirjaa. Vartaloni jännitystilat ja rasvakerääntymät paljastivat musta enemmän kuin olen ajatellutkaan. Se oli hurja kokemus! Ajatustyöni asian tiimoilta on jatkunut myös Matrix-käynnin jälkeen. Haluni oppia syy-seuraussuhteet on jo auttanut sekä vartaloni että pääkoppani raikastamisessa.

Käy lukemassa The Matrix Roomin blogista postaus Mitä peppusi kertoo sinusta? Ehkä sinäkin saat siitä ajateltavaa. Ja jos Human Decoding ei uppoa, teksti on sellaisenaankin vallan viihdyttävää luettavaa.

Kiitokset lahjakortin antaneelle hyvälle haltijattarelle. Joskus asiat loksahtavat paikoilleen. Tällä kertaa siinä auttoi oikea ajoitus, uskallus ja hitunen onnea.


Lämmin suositukseni vaikka rakkaalle ystävänpäivälahjaksi:
The Matrix Room | matrixroom.com | Liisankatu 18 D, Helsinki | 050 523 1904

Täydelliset juoksusilmälasit hakusessa

En ole juossut kertaakaan lappu rinnassa ja silmälasit päässä. Olen aina juostessani vannonut piilolinssien nimeen mutta nyt näyttää valitettavasti siltä, etteivät silmäni enää katso hyvällä piilareita. Silmissä on hankausta ja tuntuu jatkuvasti siltä, kuin linssin alle olisi piiloutunut silmäripsi.

Berliinin maratonin piilaripainajainen on vielä tuoreessa muistissa. Uskallankohan luottaa piilareihin PKP-hallimaratonilla helmikuussa, varsinkin kun uskon nuokkuvani bussissa sekä meno- että tulomatkalla? Piilareiden kanssa hötkyily kisapaikalla ja tiukka paluuaikataulu kuulostaa jo nyt tuhoon tuomitulta suunnitelmalta.

Olen totutellut viime aikoina juoksulasien arkikäyttöön pakon sanelemana, sillä normaalisti käyttämäni silmälasit ovat hajonneet. Tai oikeastaan ne ovat vain varsin epäluotettavat. Niitä voi käyttää huoletta pidemmänkin aikaa mutta yllättäen linssi saattaa tipahtaa. Tähän asti olen saanut noukittua ne olohuoneen lattialta turvaan, mutta kauhukuvissani linssit tömähtävät katuun bussiin juostessani.

Nykyisissä juoksulaseissani on yksi iso miinus. Ne eivät ole näköiseni. Hätkähdän joka kerta nähdessäni peilikuvani. Niinpä taitaa olla aika tehdä pikkuhiljaa sijoitus omiin silmiini, ulkonäköstä puhumattakaan ja hankkia uudet silmälasit.

Silmien nykyarvot täytynee päivittää silmälasien hankinnan yhteydessä. Veikkaan, että muutosta parin vuoden takaiseen on varmasti, vaikken vielä ottaisikaan kaksitehoja käyttöön. Silmät tottuvat nopeasti uusilla arvoilla säädettyihin laseihin, joten arkilasien vaihdon myötä vanhoilla juoksulaseilla juoksusta saattaa tulla päätä pyörryttävä kokemus. Arkilasieni lisäksi myös juoksulasini kaipaavat näin ollen päivitystä. Olisihan se mukava jos voisin juosta pystypäin myös auringonpaisteessa, enkä ainoastaan öisin kuin kukaan ei näe. Ja vielä parempi, jos urheiluun tarkoitetuista silmälaseista tulisi varteenotettavat kakkoslasit arkipukeutumisen viimeistelijänä.

Saa nähdä millä aikataululla silmälasit on mahdollista uusia. Onneksi näyttää siltä, että optikolla jos toisella on tällä hetkellä varteenotettavia tarjouksia.

Mua kiinnostaisi kuulla millaisilla laseilla sinä juokset. Onko sinulla silmälaseja tuplana tai peräti triplana?

Ihan näin virtaviivaisia ja sporttisia juoksulaseja en ole etsimässä. 
Listani hyvien juoksulasien ominaisuuksista on kuitenkin melko lyhyt: kevyet, pysyvät hyvin paikoillaan pompuissakin, hiki ei pakkaudu silmälasien ja poskipäiden väliin, ne eivät huurru hetkessä sekä näytän niissä hyvältä tai vähintäänkin mukiinmenevältä. 

Kuva napattu Nike Vision -sivuilta