Vuoden alussa osa valtion museoista Tukholmassa muuttui maksuttomiksi. Vaihtuvista näyttelyistä joutuu edelleenkin maksamaan, mutta päiväsiltään kaupungissa käyvälle perusnäyttelyissäkin on riittävästi katsottavaa ja koettavaa. Ainakin jos mukana on kaksi energistä lapsukaista.
Hallwyl-kotimuseon juhlasalin katto
Viimeisimmällä Tukholman matkallamme vetäydyimme jouluhulinasta hetkeksi Hallwyl-museon (Hallwylska museet) suojiin, joka sijaitsee sopivasti kivenheiton päässä NK:lta. Museo on aikamatka 1900-luvun alkuun, rikkaan Von Hallwyl -perheen kotiin.
Ensin oli kangastapetti ja juhlasali suunniteltiin sen mukaan.
Kolusimme museon pääpiirteittäin läpi kolmessa vartissa. Sovimme, että ensi kerralla osallistumme maksulliselle ohjatulle kierrokselle, jotta pääsemme tutustumaan myös talon muihin osiin. Itse haluaisin nähdä erityisesti kylpyhuoneen, josta näin kuvia museokaupassa.
Jos seuraava käyntimme osuu jouluaikaan, pääsisimme näytelmäkierroksella tutustumaan hahmojen kautta myös yksityispalatsin arkeen lähemmin.
Ruokailusalin katonrajassa olevassa orkesterisyvennyksessä riitti ihmeteltävää koko perheelle. Kuvassa syvennys jää kattokruunun taakse.
Olen ilokseni huomannut, että kaupunkilomailusta lasten kanssa on tullut entistä leppoisampaa ja ravintolakäynneistä on tullut muutakin kuin vain energiavarastojen täydennystä. Emme toki pääse välttymään matkoillakaan sisarelliselta nahistelulta ja vuoristoradan lailla ailahtelevilta mielialoilta, mutta päälimmäiseksi matkoilta jää mieleen yhdessä nähdyt ja koetut asiat. Osasta niistä tulee ajan mittaan tiettyyn vuodenaikaan tai juhlakauteen liittyviä traditioita. Aika näyttää, liittyykö Hallwyl-museo osaksi perheemme jouluperinteitä.
NK:n jouluikkunat kuuluvat jouluumme yhtä hanakasti kuin rasiallinen Fazerin vihreitä kuulia.
Ei kommentteja