Tampere, täältä tullaan!



Kroppa kaipaisi pienoista lepoa, mutta mieli vie jo kovasti maratonille. Junaliput ovat taskussa ja juoksukamat miltei pakattu. Joko saa startata?



Olen merkinnyt kalenteriini enkkajahdin syyskuun 16. päivälle. Suttuinen töherrys on ehtinyt jo haalistua, mutta niin ovat myös tavoitteetkin. Tampereen maratonin juoksemiseen alle 3:30 aikaan ei tällä hetkellä ole paukkuja, mutta tiedättekös mitä, sillä ei ole väliä. Ensi vuosi tai mahdollisesti jo seuraava maraton on sopiva ajankohta pitkäaikaisen haaveen toteuttamiselle. Kuntohuippu ei ole vielä tässä ja nyt.

Tottahan toki olen miettinyt kisastrategiaani. Olen pilannut tarpeeksi monta juoksua vetämällä alussa itseni piippuun. Tällaisia tyhmyyksiä nimittäin tekee myös elämäntapamaratoonari kisasta toiseen, eivät ainoastaan ensikertalaiset.

Pystyisinköhän kerrankin kiristämään loppupuoliskolle ekaa puolikasta paremman ajan? 

Sitä kannattaa lähteä jahtaamaan.

Saan rinnalleni tutun ja turvallisen kirittäjän. Mieheni lähtee mukaani juoksemaan ennalta määräämättömän kilometrimäärän. Hänelle maaliin pääsy ei ole se ykkösjuttu, vaan mun auttamiseni. Miten olenkaan onnellinen, että elämäni tärkein ihminen (lasten lisäksi) ymmärtää juoksupakkomielteeni. Sillä sitähän se on. Juoksu on yhteistä arkeamme. Yhtä kiinteä osa, kuin makaronilaatikko, pyykkivuoret, lasten harrastukset ja yhteinen iltateehetki.

No nyt meni herkistelyn puolelle. Sallittakoon se näin maratonin kynnyksellä. Silloin tunteet ovat tavallistakin enemmän pinnassa, vatsa löysänä (senhän tahdoitte varmasti tietää??!!) ja perusjumi koko kropan pituudelta. Tankkaaminen tökkii ja keuhkoja hoidetaan kortisonitabukuurilla.

Ei siis mitään uutta auringon alla. Homma hoituu 22 maratonin kokemuksella, mutta silti kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. Aina sama juttu. Koskaan kun ei tiedä mitä seuraavat 42,2 kilometriä tuovat tullessaan.

Joko saa mennä?


Haluan sukilta tukea pohkeille. Lääkkeet ja piilarit ovat must. Suunnolla mittaan aikaa, sykelukeman pidän piilossa. Hikinauhat ovat käyttökelpoisia sekä auringossa että sateessa. Kännykkä pysyy hyvässä tallessa juoksuvyön uumenissa. Kännykkä tosin pitää muistaa yhdistää ajoissa langattomiin kuulokkeisiin. Rakkolaastarit ovat varmuuden vuoksi mukana. Varpaidenerottelijat tulevat hyvään käyttön kotimatkalla junassa heilutellessani varpaita villasukissa. Hampaat on pakko pestä ennen starttiviivalle siirtymistä, mielellään myös juoksun jälkeenkin. Kirja rauhoittaa ennen juoksua ja saa maratonin jälkeen ajatukset pois hektisestä nelituntisesta. Kisalenkkareita ei saa unohtaa kotiin, vaikka toiset kulkevatkin mukana jaloissa. 

Blogin kautta saatua: 
tukisukat-shop: vaivaisenluun suoja ja varpaanerottelija 
Sudio: Tre Classic Blue -kuulokkeet

Olen Hoka One One -lähettiläs. Sitä kautta olen saanut Clifton 4 -lenkkareiden mallikappaleet testattavaksi maratonilla. 

Siskolta saatua: Jojo Moyesin iki-ihana kirja ja Oxis

9 kommenttia

  1. Tsemppiä vielä tätäkin kautta!
    Sulla on vähän pidempi matka taivallettavana, kun taas itse olen menossa Ruissalojuoksujen kympille lauantaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä Tarja kympille! Toivottavasti ilma on suosiollinen ja henki kulkee hyvin. Ja parin viikon kuluttuahan me pääsemme juoksemaan yhdessä Turun juoksumessuilla, eikö vaan!

      Poista
    2. Kyllä vaan, juoksumessuilla nähdään! :)

      Poista
  2. Kohta saa mennä! Itse luulin juoksevani lauantaina puolikkaan mutta osallistumiseni olikin jo viime lauantaille :D Mutta aion tulla radan varteen kannustamaan, onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin viime lauantaina paniikissa, kun kuulin Tampereen puolikkaasta. Pläräsin kalenteria ja manailin, että miten olenkaan voinut sekoittaa viikonloput. Lopulta kun tarkastin asian Tamperen maratonin sivuilta, tajusin ettei puolikas olekaan samana päivänä. Mikä helpotus :D

      Poista
  3. Tsemppiä kisaan Poppis!

    Varusteet näyttävät olevan kunnossa. Olisin kiinnostunut tuosta vaivasenluun suojasta ja varpaanerottelijasta. Minulle fysioterapeutti suositteli kinesioteippausta vaivasenluun vaivoihin.
    Hoka one oneja taidettiin juoksututtavieni kesken kaivata esittelyyn ja myyntiin tänne Poriin. Mites se ois mahdollista, kiinnostusta kenkiin oli. =)

    Mikä toi Jojo Moyesin kirja on suomeks? Olen lukenut kolme Jojon kirjaa ja lisää on etsinnässä. =)

    Toivotaan, että maratonisi kulkee mahdollisimman hyvin! Tsemppiä Poppis! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika tsempeistä <3

      Ensinnäkin Hokista: Niitä on tulossa Porin Intersportiin ensi keväänä ja myös testijuoksu ollaan järkkäämässä. Eli hyvää jaksaa odottaa, eikö vaan ;)

      Vaivasenluun suojasta ja erottelijasta on tulossa blogiin juttua vielä tällä viikolla.

      Suomeksi kirjan nimi on Ole niin kiltti älä rakasta häntä. Nämä ovat todellisia hyvän mielen kirjoja!

      Poista
  4. Hyvinhän se meni! Olin stadionin ulkopuolella kävelemässä sinne päin, kun sinut kuulutettiin maaliin :) Hyvä aika ja palkintopallille, loistosuoritus siis, onnea onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin löytää sua heiaajien joukosta. Seuraavalla kerralla meidän on kyllä treffattava kun ollaan samassa kaupungissa.

      Poista