11 kilometrin kauppareissu juosten


Myymälätiheys on vailla vertaansa omilla kotikulmillani. Lähin ruokakauppa on naapurikorttelissa ja sinne mennessäni matkan varrella on yksi Helsingin parhaista suklaamyymälöistä. Isompiin ruokakauppoihin on hieman matkaa, mutta eipä kilometrin kävelymatka ole sekään lannistava.

On kuitenkin niitä päiviä, jolloin ruokaostoksiin menee aikaa ja niihin hukkuu runsaasti kilometrejä. Joskus kun on pakko päästä hieman tuulettumaan, niin silloin tulee keksittyä tikusta asiaa. Yhtenäkin iltana hihkaisin perheelleni: ”Käyn ostamassa maitoa. Juoksen kauppaan Kaivarin kautta.” Palasin kotiin täyden juoksurepun kanssa maitotölkit käsissäni puolitoista tuntia myöhemmin ja 11 juoksukilometriä keränneenä. Reppuni täytin siinä kilometrin päässä olevassa isossa lähikaupassa.

Mulle on yksi hailee mitä musta ajatellaan kulkiessani hikisenä juoksutrikoissa kaupan hyllyjen välissä. Tuskin kukaan mua edes huomaa ja tuoksumaailmani saattaa olla kuitenkin miellyttävämpi, kuin Tokoinrannassa yöpyvällä laitakulkijalla. Oli lenkki kuinka raskas tai kevyt tahansa, olin iloinen tai tyytymätön siihen, naamaltani kuitenkin hohkaa juoksun jälkeistä hehkua. Se varmasti kiinnittää enemmän huomiota, kuin valuva räkähikivana poskellani.

Kun kaikki on tosi lähellä (paitsi automarketit, outletit ja huonekalukaupat), vaatii välillä mielikuvitusta, jotta saan yhdistettyä juoksun tavallisiin arjen askareisiin. Työmatkakin on vain 15 minuuttia maleskellen, mutta enköhän saa senkin joku aamu venytettyä parin tunnin mittaiseksi. Toki voisin hoitaa juoksun juoksuna ja kaupassa käynnin sellaisenaan ilman lisärönsyjä, mutta nautin kahden kärpäsen iskemisestä yhdellä kertaa. Ja jos siihen saa vielä yhdistettyä lapsen harrastukseen viennin, aina parempi. Saan lisättyä silloin ikään kuin vahingossa hurjasti lisätunteja tai ainakin minuutteja päivääni.

4 kommenttia

  1. Tällä hetkellä tavoitteena on taas kohottaa juoksukuntoa apaattisen talven jäljiltä. Ehkä otan vinkistä vaarin ja alan itsekin pinkomaan asioille pyöräilyn sijaan. Ovat ne ihmiset ennenkin nähneet hikeä (joskaan ei yhtä paljoa yksittäisellä ihmisellä, olen oikea hikihana)

    https://aatenarikka.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti apaattisesta talvesta kuoriutuu aktiivinen kesä. Mä olen fillaroinut aika paljon huhti- toukokuussa, mutta aloin taas lisätä juoksua paikasta toiseen. Se on mun oikea luonteeni ja juoksutrikoot läpi vuoden uniformuni.

      Poista
  2. Minä olen vasta tänä keväänä kunnolla herännyt hyötyliikunnan mahdollisuuksiin. Niin usein kuin vain kykenen, valitsen auton sijaan pyörän tai omat jalat. Autossa vietän aikaa siltikin ihan riittämiin.

    Onneksi olen päässyt iän myötä irti siitä, että isommin miettisin, mitä muut ajattelevat esimerkiksi siitä, että teen kauppaostoksia lenkkivaatteet päällä, naama punoittaen. Pitkään ajattelin, että en voi aloittaa juoksemista lainkaan, koska näytän typerältä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, itseään ei kannata ottaa vakavasti tässä asiassa. Tänään ihailin Kaivarissa helteellä juoksevia. Heillä oli sadoittain yleisöä ja niin vain juoksivat ohi ainakaan päälisinpuolin ajattelematta pätkääkään mitä heistä ajatellaan. Olisin halunnut alkaa heijata. Musta he olivat kaikki kauniita hikoillessaan ;)

      Poista