Arvioitavana Suunto Ambit3 Run

Ranteessani on komeillut heinäkuusta lähtien Suunnon Ambit3 Run -juoksukello. Sain sen alun perin lainaksi maratonprojektini ajaksi, sillä käyttämäni Garmin Forerun 610 alkoi vanhuuttaan tökkiä pahasti. Tarvitsin luotettavan kellon saadakseni sykepohjaiseen harjoitteluun perustuvan maratonohjelman kunnialla maaliin. En lopulta palauttanut Ambitia, vaan jatkan sen kanssa hyvin alkanutta, nousujohteista juoksu-urakkaani.

En jaksa käydä manuaaleja läpi ennen käyttöönottoa *), mutta kello on looginen käyttää ilmankin. Suosittelen kuitenkin tutustumaan Suunnon sivuilta löytyviin Tutorial Tuesday -artikkeleihin. Niiden avulla sain kellon hienoudet käyttöön ja kykenen ymmärtämään Movescountista löytyvää dataa syvällisemmin. Kaltaiselleni kuntomaratoonarille PTE:t, suorituskyvyn tasot, kadenssit ja VO2:t eivät nimittäin noin vain avaudu pelkällä maalaisjärjellä.

Olen edelleenkin innostunut Movescountin grafiikasta ja sisällöstä.

Mun ei ole koskaan tarvinnut jännittää, onko akussa tarpeeksi puhtia tulevaan päivään, sillä kello on viettänyt nukkuessani aikaansa horrostilassa. Maratonmatkalle Tallinnaan lähtiessäni olisin voinut jättää laturin kotiin, sillä akku ei hyydy vuorokaudessa. Ei, vaikka juoksisi maratonin pidemmän kaavan kautta.

Ambit3 Runia on mahdollista saada kolmessa eri värissä. Pelkäsin aluksi, ettei valkoinen kello pysy käytössäni valkoisena, mutta pelko oli turha. Näytön muovi on pitänyt hyvin sävynsä ja silikonirannekkeesta saa helposti pyyhittyä fläkit pois. Ranneke tuntuu miellyttävältä ja sen ansiosta kello istuu hyvin ranteessa.

Urheilulliset kellot ovat olleet osa pukeutumistani jo vuosien ajan. Niinpä olen käyttänyt Suuntoakin myös vapaa-ajalla. Arkipukeutumiseen juoksukello ei ole pienimpiä mahdollisia, mutta toisaalta tarvitseeko sen ollakaan. Siroja kellojani käytän ainoastaan erityistilaisuuksissa. Niissä, joihin etsin korkkarit naftaliinista.

Suunnon pehmeä sykevyö ei ole kasvattanut vaikuttavaa arpikokoelmaani rintojeni alla. Vyö on pysynyt hyvin paikoillaan juoksurintsikoiden reunan alla, eikä siinä ole teräviä reunoja. Jo varhaisessa vaiheessa tekstiilivyön kumiosaan tuli epämiellyttävä tuoksu siitä huolimatta, että huuhtelin vyön jokaisen käytön jälkeen ja pesin sen säännöllisesti pesupussissa pesukoneessa (ilman neppareilla kiinnitettyä lähetinosaa tietty). Haju on pesukoneessa käynnin jälkeen vienompi, mutta silti se on olemassa. Tuoksu ei kuitenkaan tunge vaatteitteni läpi, joten enköhän kestä sitä siihen, kunnes sykevyö on aika vaihtaa uuteen.

Siirtyminen kosketusnäytöllisestä urheilukellosta Ambitiin ryki hieman alussa, mutta totuin pian painikkeisiin. Ainoastaan kierrospainikkeen käyttö on jäänyt väliin sen epäkäytännöllisen sijainnin vuoksi. Harmi, sillä manuaalinen kierroslaskuri olisi ollut muutamaan otteeseen hyvinkin hyödyllinen treeniapuri.

Suunto Ambit3 Run on mulla nimensä mukaisesti juoksukello. 

Muita urheilulajeja en juurikaan mittaa, kuten kuvasta huomaa. 

Aikaisemmasta sykemittaristani olen jäänyt kaipaamaan värinähälytystä, sillä se helpottaisi suuresti treeniohjelmassani annettujen sykerajojen seuraamista. Myös maratonilla ja muissa kisoissa värinähälytys olisi oiva apuri vauhdin pitämisessä sopivana. Värinän puuttuessa kellotaulua on tarkkailtava ahkerasti juoksun mittaan.

Olen räätälöinyt kellon näytön itselleni sopivaksi, jotta kesken juoksun ei tarvitse alkaa sählätä painikkeiden kanssa kellon vilkuilun lisäksi. Tosin unohdin ensimmäisellä kerralla synkronisoida Movescountissa räätälöimäni näytöt kelloon, joten tuijotin lenkillä juoksukellon näytöltä kaikkea muuta, kuin mitä oli tarkoitus.

Muutenkin kellon säännöllinen synkkaaminen kannattaa, sillä se nopeuttaa satelliittien löytymistä lenkille lähtiessä. Satelliitien takia en ole tosin joutunut vielä kertaakaan odottelemaan lenkille lähtöä. Ne löytyvät nopeammin, kuin niistän nenäni.

Movescountiin voi rekisteröityä käyttäjäksi, vaikkei olisikaan Suunnon kelloa. Käyttöohjeiden lisäksi artikkeleista löytyy mielenkiintoisia juttuja eri kaupunkien parhaista lenkkireiteistä. Muutenkin matkalle lähtiessä kannattaa käydä tsekkaamassa Movescountista matkakohteen lenkkimaastoja, jollei sitten tyydy hotellin juoksumattoon. Itse ainakin aion seuraavalla Tukholman reissulla testata muutaman Movescountiin tallennetun juoksureitin. Täytynee tosin sitä ennen sisäistää Suunnon navigointiohjeet siltä varalta, jos ja kun eksyn.

Suunto Ambit3 Run on ollut luotettava juoksukaveri. Siinä on kaikki ne ominaisuudet, joita kaipaan maratonharjoittelussani. Lisäksi myös sellaisia, joita en tiennyt tarvitsevani, mutta jotka ovat antaneet pikantin lisän treeneihini ja niiden seuraamiseen. Ambit3 Run ei ole Suunnon uusimpia malleja, joten alun perin 300 € maksaneen juoksukellon sykevyöllä voi saada 199-219 euroon riippuen väristä ja ostopaikasta. Ambit3 Run on hintansa väärti. Enemmänkin.

*) Jos jostain syystä ohjekirjaset kuitenkin kiinnostavat, tässä Ambit3 Sportin manuaali. 

Kun Garmin rykii

Sunnuntain vedot olivat vähällä mennä plörinäksi Garminin oikuttelun vuoksi. Ensimmäisen ja toisen vedon välissä juoksukelloni ilmoitti, ettei saa yhteyttä satelliitteihin. Eipä se niitä myöhemminkään enää tavoitellut, vaan jouduin ottamaan lennosta kännykän Endomondo-sovelluksen käyttööni.

Oli aika haasteellista tuijottaa kellosta sykettä ja tiirailla juostua matkaa käsivarsikotelon suojissa olevalta kännykältä. Sykkeiden sekä matkan ja vetoihin käytetyn ajan parsiminen kasaan järkeväksi paketiksi oli lenkin jälkeen oma numeronsa.

Tiistaina juoksu ei sujunut, ei sitten millään. Parasta lenkissä oli maisemat. 

Siltasaarenranta, Kallio:

Tiedän, että Garminin ohjelmisto on pidettävä ajan tasalla ja olenkin ahkerasti synkronoinut juoksukelloani, Forerunner 610:tä. Tarkastellessani kelloani hieman tarkemmin huomasin ettei ohjelma ole oikeasti päivittynyt 2.9:stä kolmoseen. Jos jollakulla on poppaskonsti päivittämiseen tiedossa, otan sen mielelläni käyttööni.

Täytyy toivoa, että vanha laitteeni ei leviä kesken maratonohjelman, joka perustuu ennen kaikkea sykkeisiin. Ja onhan se niin, että jollei juoksusta ei ole kunnon dataa olemassa, sitä ei ole oikeasti edes juossut. Ei, vaikka jalat väittäisivät muuta.

Keskiviikkoisella lenkillä oli toinen ääni kellossa. Starttasin hieman myöhemmin, eli olin ehtinyt syödä jo koko aamiaisen ja käydä vessassa. Pieniä mutta niin tärkeitä asioita... 

Munkkisaarenkatu, Hernesaari:

ti 28.6. reipas | 9,1 km | 50 min | 5:29 min/km

veryttely ja jäähdyttely |  3 km | 19 min | 6:20 min/km

ke 29.6. kevyt | 7,5 km | 45 min | 6:00 min/km
hyötyliikuntaa |  1,9 km | 12:15 | 6:26 min/km

Maraton ilman väliaikoja

Juoksijaystäväni huvitti aikanaan meitä Facebook-kavereita puolimaratonkuvilla, joissa hän tuijotti miltei jokaisessa kuvassa juoksukelloaan. Kisan edetessä vain hikiläikät paidalla kasvoivat ja taustalla juoksevat ihmiset vaihtuivat. Kaverini tuijotus ja ilme pysyivät samoina. Kuvasuoran nähtyäni olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota omaan kellokäyttäytymiseeni.

Myönnän, että olen syyllistynyt samaan. Olen hakenut oikea rytmiä urheilukellosta sekä kisoissa että lenkeillä sen sijaan, että antaisin jalkojen määritellä vauhdin. Luulisi, että näillä juoksuvuosilla ja -kilometreillä kroppa olisi jo jollain lailla ohjelmoitu erilaisiin juoksunopeuksiin. Ehkä silloin tällöin kannattaisi luottaa perstuntumaan kellon tuijottelun sijaan.

Kokeilen seuraavalla maratonilla onnistunko pitämään kellon piilossa hihapoimuissa ja juoksemaan fiiliksen mukaan. En ole ladannut itselleni minkäänlaisia aikapaineita Helsinki Spring Marathonille, joten nyt on hyvä sauma palata juoksuharrastuksessa aimo loikka taaksepäin kokeilumielessä.

Aseman kello ei valitettavasti näy Pukinmäkeen saakka. 

Olen juossut kellotta varmaankin puolet juoksemistani maratoneista. Olen luottanut siihen, että katujen varsilla olevat kellot ja väliaikapisteet pitävät mut ajan tasalla vauhdistani. Aina niitä ei kuitenkaan ole ollut matkan varrella, kuten huomasin harmikseni Tallinnan maratonilla. Vaikka olenkin juossut Tallinnassa kaksi maratonia summamutikassa ilman sen kummempia väliaikoja, loppuajat ovat olleet parhaimmistoa 19 juoksemani maratonin listalla.

Myönnettäköön, etten olisi saaavuttanut hyviä aikoja Tallinnassa vain ja ainoastaan ohjelmoituja jalkojani kuulostellen, vaan tarvitsin ne saavuttaakseni hyvää jänistä. Vielä noihin aikoihin mieheni hoiti maratonilla vauhdinpidon meidän molempien puolesta. Harmi vaan, että vauhtimme eivät ole koskaan osuneet täydellisesti yhteen, joten olemme sittemmin yhteisestä sopimuksesta erkaantuneet jo lähtökarsinoista omille teillemme.

Päästääkseni kolmen viikon kuluttua maaliin maratonilla, laiskat jalkani kaipaavat kellotuksen puuttuessa  selvästikin jänisenergiaa. Siinä onkin oivaa hommaa ensimmäisille kilometreille, kun yritän etsiä omaan vauhtiini sopivan selän juoksijamassasta. Ja mikä tärkeintä, yritän pitää innostuneet koipeni aisoissa kolmen tunnin juoksijoiden keskellä.

Sen verran olen kuitenkin fiksautunut loppu- ja väliaikoihin, että pidän kellon kuitenkin mukanani. Yritän muistaa näpsäyttää sen päälle lähdössä ja pistää pois päältä maaliviivan (toivottavasti) ylittäessäni. Vaikka maratonilla onkin virallinen ajanotto, kellon datasta on iloa muistellessa tuntemuksia reitin varrella.

Jos Endomondo tai juoksukello ei ole ollut mukana lenkillä tai juoksutapahtumassa, niin silloin en ole ainakaan Excel-taulukkoni mukaan juossut lainkaan (kyllä, olen Excel-nörtti!). Kokoan sinne parin kuukauden viiveellä juoksuni, joten jos juoksua ei ole kellossa tai juoksusovelluksessa, juoksu on kadonnut sen siliän tien. Oli se sitten 5 kilometriä tai 25. Onpa sinne joskus jäänyt maratonitkin merkitsemättä.

Onneksi voin aina luntata osan juoksemistani lenkeistä Instagramista.