Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit

Skippaan kisat


Kahden ja puolen viikon mittainen sometauko on tehnyt hyvää, samoin se, ettei mulla ole ollut livenä muita kunnon ihmiskontakteja, kuin oma perheeni. Vasta näin kesän myötä olen tajunnut, kuinka paljon energiaa ja tsemppaamista uusi työympäristö erityisolosuhteissa onkaan multa vaatinut. Onneksi akkujen lataus alkaa lähennellä sataa prosenttia ja olen saamassa takaisin oman, megasosiaalisen itseni.

Lomaliikuntaa

Talviloma, urheiluloma, hiihtoloma... Koululaisten helmikuun katkaisevalla lomalla on monta nimeä. Olen ihaillut Instan ja Facebookin täyttäneitä kuvia keväthangilta Suomesta ja maan rajoja kauemmilta rinteiltä. Taisi sieltä seasta löytyä myös eksoottisia palmukuvia sinisine drinkkeineen. Omalla perheelläni loma kuitenkin kulki tuttuun tapaan aivan toisenlaisia latuja.

Lapseni eivät oppineet tänä(kään) talvena hiihtämään, emmekä päässeet nauttimaan lumileikeistä sukulaisvierailulla länsinaapurissa. Urheilutkin jäivät suunniteltua vähemmälle, sillä talvi muistutti olemassaolostaan jäisellä juoksualustalla ja nenää hieman liikaakin nipistävällä pakkasella.


Ei ihan Åre, Florida tai Teneriffa. Pisin kävelylenkkimme lasten kanssa oli kahdeksan kilometriä kaupunkikävelyä. Matkan varrelta nappasimme serkukset kotimatkalle mukaan kahdesta eri koulusta. Vauhdin huumasta ei tässä yhteydessä voi puhua. 

Onneksi meillä on lumilinnojen rakentamisen lisäksi toisenlaisiakin perinteitä, sillä säiden jumaliin ei ole Pohjoismaissa luottaminen. Tai no lasketaanhan kaksi kertaa perinteeksi? Joka tapauksessa, pääsin jälleen vierailemaan siskoni kuntosalilla. Viime pääsiäisenä todistin omakohtaisesti hellyttävää iskuyritystä melkoisen omalaatuisella aloitusrepliikillä. Tällä kertaa jätimme kuitenkin uimaosuuden väliin. Illuusio Skövde Arenan uima-allasosastosta täydellisenä iskupaikkana elää siis vielä hetken.


Jos pokka olisi pitänyt, olisin ottanut kuvan upeasti hymyilevästä, supermiespaitaan pukeutuneesta vastaanoton sporttihirmusta. Jo pelkästään hänet nähdäkseen kannatti astua kenkärajan yli.

Aloitimme kevyellä (?!) alkulämmittelyllä. Testasin juoksumatolla missä kunnossa jalkani olivat viikon takaisen maratonin jäljiltä samalla kun systerini uurasti crosstrainerissa. Hyvinhän jalkani näyttivät toimivan. Innostuin nostamaan nopeutta 8,4 kilometrin tuntivauhdista aina 12,8 km/h saakka. Kroppa toimii moitteettomasti ja otinkin siitä kaiken irti. Olin juoksun jälkeen hiestä litimärkä, vaikka salilla onkin loistava ilmastointi. Onneksi olin arponut mitkä salikamat otan mukaani, joten olin pakannut varmuuden vuoksi myös pitkät juoksutrikoot mukaan. Kävin vaihtamassa ne päälleni ennen punttitreeniin siirtymistä.


Kuten viimeisimmällä maratonilla, tälläkin kertaa mulle laskettiin kierroksia. Niitä tuli kaiken kaikkiaan 28. Uskomatonta, että vain viikkoa aiemmin onnistuin kahmimaan niitä 77 enemmän!

Oli helppo huomata raudan määrästä, että siskoni on käynyt salilla epäsäännöllisen säännöllisesti enemmän kuin minä. Sain vähentää painoista rutkasti, jos menin hänen jälkeensä laitteeseen. Teimme treenin päätteeksi kolme rääkkikierrosta Pace-laitteilla. Nautin joka hetkestä!

Alakropassani on lihaksia, kiitos juoksun, mutta muu osa vartalostani onkin retuperällä.  Lupasin itselleni, että alan treenata yläkroppaani kotoisasti olohuoneessa telkkaria katsoessa. Lasten nostelusta saamani upean lihaksikas yläselkä ja käsivarret ovat enää vain muistoissa. Ehkä todistusaineistoa löytyy tosin muutamasta vanhasta valokuvasta.


Jäin kaipaamaan salikäynnistämme ainoastaan saunassa istuskelua. Jos olisimme menneet tälläkin kerralla myös uimaan, olisimme pässeet juoruilemaan saunan lauteille. En uskaltanut mennä uima-altaaseen, sillä parista varpaasta oli irronnut kynnet maratonin jäljiltä, eikä paljasta ihoa peittänyt vielä uudet, ohuet kynnen alut. 


Oli harvinaista herkkua saada treenata salilla rauhassa reilusti yli kaksi tuntia ilman että tarvitsi katsoa kelloa koko ajan ja miettiä pitäisikö jo olla syvällä lapsiarjen pyörityksessä. Päästyämme vihdoin salilta suihkunraikkaina, ketkä muutkaan pöllähtivät samalle bussipysäkille kanssamme, kuin leffasta tulleet lapset isiensä kanssa.

La 20.2. | juoksumatolla 11 km | 60 min | 5:27 


Jos jostain syystä eksyisit Skövdeen, käy ihmeessä Actic Arenan salilla treenaamassa. Laitteet ovat loistokunnossa ja niitä on tarpeeksi. Henkilökunta on ruotsalaiseen tapaan hymyilevää ja todella avuliasta. Olisipa omilla kotikulmillani samaan hintaan samanlainen sali uinteineen ja ryhmäliikuntatunteineen. 

Unelmien lenkkipoluilla

Perheellämme ei ole kovinkaan paljoa luottoa Ruotsin rautateiden SJ:n täsmällisyyteen. Systerini kotipaikkakunnalta on noin kahden ja puolen tunnin junamatka Tukholmaan, mutta varsinkin näin talvisaikaan ei voi olla varma ehtiikö puoli viideltä lähtevälle laivalle, vaikka starttaisi jo aamuysiltä. Parhaimmillaan junamme on ollut viisi ja puoli tuntia myöhässä. Niinpä vietämme viimeisen reissuyön varmuuden vuoksi Tukholmassa, jotta emme joudu suunnittelemaan paluumatkaamme uusiksi. Viime hetken lippusumplaukset ja hotellivaraukset tyhjentäisivät varmasti (olemattoman) matkakassamme viimeistä kruunua myöten.

Rakastan Tukholmaa, joten sen yhdistäminen hiihtolomamatkaan ei ollut tälläkään kertaa kärsimystä. Yöjuoksu tai auringonnousu lenkkeillen kruunaa matkan kuin matkan.

Mittari oli juuri ja juuri pakkasen puolella. Jää ritisi myös polulla lenkkareiden alla. 



Tällä kertaa ihmettelin heräävää kaupunkia Alvikista käsin. Rantareitti metsäpolkuineen ja siltoineen oli kokemisen arvoinen. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin voinut venyttää lenkin helposti kymmenen tai peräti puolimaratonin pituiseksi kiekaksi.

En törmännyt muihin juoksijoihin. Tapasin rantareitillä ainoastaan yhden koiranpissattajan ja pari töihin kiirehtivää kävelijää. Taisin olla tukholmalaisittain myöhään liikenteessä. 



Tarkoituksenani oli juosta nelisen kilometriä, mutta uteliaisuus voitti ja poikkesin Solviksbadetin kohdalta sisämaahan ihailemaan upeaa huvila-aluetta. Tajusin yllättäen, että aika oli karannut huomaamattani pysähdellessä ja kuvaillessa. Jouduin tekstaamaan perheelle, että eivät jää odottelemaan, vaan menevät ilman mua aamiaiselle. Sen jälkeen tutkailin kännykästä missä oikeastaan olinkaan ja kuinka pääsisin takaisin hotellille. Taisin olla taas kerran eksyksissä. Onneksi on älypuhelimet!

Solviksbadet talviunilla


Tarkastin kartasta mihin suuntaan kannattaisi jatkaa juoksua. Lopulta löysin paikallisjunaseisakkeen, jonka läpi pääsin oikaisemaan toimistokolossien keskelle. Oli hauska siksakata pukumiesten ja jakkupukuisten naisten sumpussa. Vaistoni vei mut suoraan hotellin ulko-ovelle. Oli ihana kaartaa ovesta suoraan aamiaispöytään perheen seuraksi.

Metsässä oli meneillään lintujen kilpalaulanta. Sitä rytmitti tikan nakutus. 
Se oli linnuista ainoa, jonka erotin kasvillisuuden seasta.  



Haaveilen, että jossain vaiheessa kun lapset ovat isompia, voisimme lähteä koko perheen voimin tutkailemaan Tukholmaa juosten. Juoksureppuihin juomaa ja taskuun muutama kolikko eväsostoksia varten. Neljästä kuuteen tuntia menee ihan itsestään nähtävyyksiä katsellen ja välillä kuvaten.


Tukholmassa lenkkeily on mulle odotettu henkireikä. Muutenkin matkaillessa turistilenkkeily on ykkösjuttuja, oli kaupunki kuinka tylsä tai mielenkiintoinen tahansa. Jos lenkkikamoja ei ole mukana tai lenkkeilyyn ei ole jostain syystä mahdollista pihistää aikaa, tuntuu siltä kuin matkasta puuttuisi jokin tärkeä palanen.

Voisiko juuri tämän ruotsalaisempaa olla?



Aamulenkki Barcelonassa merenrannalla täystyisi päästä kokemaan uudestaan, samoin reitti Pariisissa puistosta toiseen. Haluaisin päästä juoksemaan Lontooseen ja New Yorkiin muutenkin kuin maratonille. Samoin Budapestiin ja Berliiniin. Olemme vaeltaneet Kanarialla, mutta emme ole ottaneet spurtteja rantabulevardeilla. En usko, että suomalaiset peltomaisemat olisivat mulle napakymppi, joten niiden sijaan haaveilen Keski-Euroopan jylhistä näkymistä vuoripoluilta käsin.

Maailma on täynnä mahtavia juoksumaisemia ja -paikkoja. Mikä on sinun haaveissasi ykkösenä?

To 25.2. | 6,3 km | aktiivinen juoksuaika 36:00 | 5:42


 Kysyin merenrantahuvilasta ulos tulleelta mieheltä kyllästyykö hän ikinä näihin maisemiin. 
Voinet arvata vastauksen.