Terveisiä sairastuvalta

Eipä ihme, ettei viimesunnuntainen juoksu onnistunut suunnitelmien mukaan. Köpöttely enteili tuloillaan olevaa flunssaa. Olisi pitänyt kuunnella kroppaa tarkemmin. Olen ollut koko kuluneen viikon puolikuntoinen ja aamulla vointi oli sen verran huono, että katsoin parhaaksi olla menemättä töihin. Eipä se duunikaan oikein onnistuisi käheällä kurkulla, yskien ja päätä pidellen. On se kumma, miten huono omatunto vaivaa siitä, etten ole miesvahvuudessa mukana. Kipeä kun kipeä, mutta silti...

Kävin heittämässä lapsukaiset ratikalla tarhaan samalla reissulla kun kävin apteekissa. Sain siis oman osani tästä lumimyräkästä. Pikku N tiedusteli, josko tätä voi sanoa pieneksi lumimyrskyksi. Sanoin, että voisi sanoa peräti keskikokoiseksi. Katruska-kulta oli havainnut aamulenkillään Etelärannassa lukemat 36,6 m/s. Siinä tanssii tuuli aikamoista haipakkaa, ystävät hyvät.

Tsekkasin ihan uteliaisuuttani, miten ruotsinlaivat liikkuvat tällä säällä. Liikennetiedotteen mukaan Silja saapuu Helsinkiin arviolta neljältä iltapäivällä kello 10.30 asemesta. Viikkari saapunee satamaan tuntia aiemmin. Täytyy myöntää, etten haluaisi olla risteilyllä tällä kelillä, kun maakrapunakin on tekemistä. Keskustassa näytti siltä, että suuri osa autoista oli jätetty tänään kotiin kinosten alle. Hyvä niin, sillä yleisilläkin tuntui olevan hankaluuksia. Muun muassa Urho Kekkosen kadulla oli jumissa viitisen bussia, kuorma-auto ja kolme spåraa. Kaiken kaikkiaan vaikutti siltä, että omat jalat vievät vikkelimmin eteenpäin, jos vain pystyy kipuamaan lumivallien yli.

Joudun vääntäytymään talvivetimiin vielä kerran, kun haen N&N:n kotiin. Lupasin heille leffaillan. Vetäydymme kolmistaan sohvalle peiton alle ja laitamme Håkan Bråkan & Josefin pyörimään. Hörpimme kenties kuumaa kaakaota ja vilkuilemme välillä ikkunalla tanssahtelevia lumihiutaleita. Ehkä tänään onkin ihan hyvä päivä sairastaa. 

Puhun paljon ja ainakin juoksemisesta

Ihme etten ole tarttunut aiemmin Haruki Murakamin kirjaan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Kirja oli viihdyttävä välipala helposti luettavassa paketissa. Jaoin lukunautinnon kolmeen iltaan, vaikka olisinkin voinut niellä kirjan kerralla.

Minulta kysytään usein, mitä ajattelen juostessani. Pääni on juostessa sopivan kevyt. Välillä ajatukset hölskyvät juoksun tahtiin mutta mitään sen mullistavampaa ei pääkopassa kuitenkaan tapahdu. Niin on hyvä olla, kunhan keuhkot toimivat, sydän hakkaa lempeästi ja jalat tottelevat käskyjä. Satoi tai paistoi. Oli vapauttavaa lukea, etteivät muutkaan, tai ei ainakaan Haruki Murakami, keksi syöpälääkettä tai ratkaise maailman sotia juostessaan.

Tästä lähtien annan kysyjille tehtäväksi lukea kyseisen kirjan, sillä se antaa käsityksen siitä, mikä pistää ihmisen juoksemaan ja miksi sitä ei halua lopettaa vapaaehtoisesti. 

Olisi mukava kuulla anti-juoksijan mielipide kirjasta. Osuiko ja upposi vai nukuttiko?

Ei ihan putkeen

Kovasti odottamani kolme kympin kiekkaa jäivät kaksi kierrosta vajaiksi (10,7 km | 57 min). Toivottavasti 50 km tavoittelijat onnistuivat tänään paremmin. Keljutukseni ei ole kuitenkaan ihan niin kova kuin mitä olisin kuvitellut. Sain nimittäin uuden, mukavan tuttavuuden. Frejan vauhdissa oli hyvä juosta. Kun vaan elimistö tottuisi aamujuoksuihin...  

Running Finlandin sateinen sunnuntailenkki juostiin Larussa. Paikka ja aika olivat mitä mainioimmat, sillä saimme vaihdettua R:n kanssa lennosta lasten vahtivuoroa. Hän toi lapsukaiset käsikseen ja palasi juosten kotiin. Kotimatkamme lasten kanssa yleisillä oli tosin pitkääkin pidempi. Samaan matkaan, mihin R käytti juosten 32 minuuttia, meillä meni bussi+kävely-kombolla 1 h 20 min. Bussit olivat täynnä joulukatua ihmettelemään suuntaavia lapsiperheitä vaunuineen. Jäimme omien kärryjemme kanssa yhdestä jos toisestakin dösästä ulkopuolelle.

Viikonlopun kruunasi iltapala ystäväperheen luona telakan kupeessa. Ihanan rentoa oleskelua herkkujen ääressä! Lasten meininki yltyi välillä villiksi, mutta onneksi on keksitty pelastava, aina yhtä tehokas lastenvahti, YLE Femman  Bärtil. En tajua koko ohjelman hohtoa, mutta tärkeintä on, että sen kanssa homma menee aina takuuvarmasti putkeen.

Ehdimme juuri ja juuri näkemään joulukadun avajaiskulkueen. 

Bassetit ovat vuodesta toiseen henkilökohtaisia suosikkejani. 

Angry Birdsien päät taas näyttivät siltä, että pienikin tuulenvire 

saa ne vierimään alas kuorma-auton kyydistä.