Juoksu alkaa nollasta


Kuvittelin, että tässä vaiheessa talvea sisäjuoksukausi olisi jo loistavalla tolalla - kilometrejä olisi takana jos ei nyt ihan tuhatta niin varmasti ainakin reilut sata. Todellisuus on toista. Pystyin aloittamaan juoksun (liian) pitkän tauon jälkeen vasta loppuviikosta. Aloitin, vaikka keuhkot vielä hieman rohisevat toimiston rakennuspölyjä pyörittäessään.

Kuntoa pitää herätellä. Tuntuu siltä, kuin aloittaisin juoksun taas alusta. Yritän olla hötkyilemättä, jotta en saa ahneuttani penikoita tai muuta rasitusvammaa. Ei ole helppo pidätellä juoksukilometrejä. Kun kerran matolle on mennyt, niin eikö siinä samalla voisi juosta kympin kasin sijaan tai peräti 12 kilometriä... Jotta juoksu ei menisi ihan lönkyttelyksi, olen lisännyt mattoon kallistusta ja tehnyt tiukkojakin pyrähdyksiä. Silloin kilometrisaldo ei tunnu yhtä pieneltä kuin miltä se näyttää.

Ei ole kuitenkaan ulkona juoksun voittanutta. Kaipaan yöjuoksujen mutkattomuutta ja ennen kaikkea HAPPEA. Salilla juokseminen on pakko aikatauluttaa muutenkin täyteen kalenteriin ja siihen joutuu varaamaan vähintään tuplaten sen ajan, minkä kotiovelta pyrähtäminen vie. Se stressaa.

No, ei saa valittaa liikaa. Pitää olla onnellinen, että keuhkot toimivat ja jalat tottelevat. Niin ja kevät ja kesäkin tulevat. Ainakin melko varmasti.

Maastojuoksufiilistelyä


Viikko 5:
kompakti salitreeni +
pe 1.2. | 5 km, 27 min
su 3.2. | 8 km, 43 min

Ei kommentteja