Voiko synnyttämistä ja maratonin juoksemista verrata toisiinsa?

Jännitän parhaillaan ystäväni synnytystä. Hän lähti Naistenklinikalle tunti sitten. Samalla muistin kuluneen vertauksen maratonista ja synnytyksestä. Kahden synnytyksen ja 11 juostun maratonin kokemuksella kirjasin mieleeni juolahtaneita yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia:

+ Kumpaakaan kokemusta ei unohda, vaikka yksityiskohdat ovatkin usvan peitossa (onneksi).

+ Ärräpäät lentävät takuuvarmasti jossain vaiheessa.

+ Tulee hiki.

+ Energia on vähissä.

+ Paikat ovat jälkeenpäin kipeinä.

+/- Kannustus auttaa jaksamaan.

- Maratonin voi jättää milloin vaan kesken, synnytyssalista ei voi karata.

- Synnytyksen kipu on infernaalinen verrattuna juoksun aikaiseen kivistelyyn.

- Synnytyksen kestoa ei voi määritellä etukäteen.

- Synnyttäessä millään muulla ei ole väliä, on vain tämä hetki. Maratonilla ajatukset haahuilevat tulevissa koitoksissa, juoksun jälkeisessä illallisessa, ...

- Maraton on kuin huume. Sitä on pakko saada lisää ja pian. Itselläni ei ole koskaan ollut samanlaista himoa päästä uudestaan Naistenklinikalle synnyttämään.

Maratonäidit tuliko mieleenne jotain lisättävää?

Nyt painun vällyjen alle jännäämään. 

Aivot ripustetaan uima-altaan reunalle jo heti alkulomasta

Huomasin Ruotsin reissulla, että Tukholmassa puretaan pian maineikas Scandic Continental hotelli aivan rautatieaseman vierestä. Olen käynyt hotellissa aikaa sitten aamiaisella siskoni kanssa palattuamme lomalta Kreikasta. Kolkuttelimme useamman hotellin ovea väsähtäneinä ja nälkäisinä. Continentalista saimme mainion brekun ja pääsimme seuraamaan heräävää kaupunkia autiopaikalta.

Jos kaikki olisi mennyt kuten olimme niin loistavasti suunnitelleet, olisimme olleet hotelliaamiaisen sijasta matkalla siskoni uutta kotia ihmettelemään. Sen sijaan tapoimme aikaa ennen kuin jatkoin matkaani Suomeen.

Olimme Kreikassa täydellisissä lomafiiliksissä ja ajantajumme katosi täysin. Emme turhaan vaivanneet aivosolujamme kalenteria tutkailemalla. Kun kerran papereihimme oli merkitty paluulennon ajankohdaksi lauantai 24. päivä / klo 01:30, sen se täytyi olla. Hälytyskellot eivät soineet siinäkään vaiheessa, kun ruotsalaiset kanssamatkustajamme pällistelivät meitä ihmeissään roudatessamme matkalaukkumme allasbaariin säilytettäviksi. Meille selvisi vasta ulostsekkauksessa, että kyseessä on kyllä yölento, mutta sunnuntain puolella. Lähtisimme kohti kenttää vasta vuorokautta myöhemmin, lauantai-iltana auringon laskettua.

Nolotti noutaa matkalaukut uima-altaalta takaisin huoneeseemme. Tosin olipahan kerrankin kamat pakattuina hyvissä ajoin. Onneksi olimme varanneet ylimääräisen päivän systerini luona käymiseen, sillä muuten matkasuunnitelmamme olisivat mutkistuneet entisestään. Laivalippujen uudelleen järjestelemiseen olisi saattanut tarvita aivokapasiteettia, jonka kyllä jätimme suosiolla roikkumaan ylimääräiseksi päiväksi sinne uima-altaan kupeeseen.

Kuva napattu wikipedia | Hotel Continental

Määrän sijasta laatua

Viime vuonna tavoitteenani oli juosta 900 kilometriä. Sellaiselle, joka juoksee vain dösälle (jos sinnekään), kilometrimäärä voi kuulostaa uuvuttavalta, onhan matka Helsingistä Rovaniemellekin lyhyempi. Jos taas vuoden juoksut jaetaan tasaisesti koko vuodelle, 900 kilometriä sulaa kolmeksi lyhyeksi, perusmittaiseksi lenkiksi viikossa.

Olen kirjannut ylös juoksuja 822 kilometrin verran. Jos jaksaisin kaivella, saattaisin löytää nurkkaan heitettyjä juoksukilometrejä sen verran, että viimevuotinen tavoitteeni tulisi täyteen. Ehkäpä olen juossut enemmänkin. Kilometrien kerääminen ei kuitenkaan ole tärkeintä edellisvuotta summatessa. Merkittävää on se, että olen ylläpitänyt rakasta harrastustani viikosta toiseen. Välissä on sairastupa- ja siitepölyallergiaviikkoja, mutta muuten kilometrit jakaantuvat tasaisesti koko vuodelle.

Uuden vuoden koittaessa on hyvä päivittää juoksutavoitteet. Määrän sijasta aion keskittyä laatuun, jotta pääsisin alle neljän tunnin aikaan. Jos olosuhteet olisivat olleet toiset, se olisi ollut täysin mahdollista jo viime vuonna. Uskaltaisinkohan asettaa tavoitteen näin julkisesti 3:45:een?

Jotta saisin lisää nopeutta, tulen lisäämään treeniini entistä enemmän intervalli- ja mäkiharjoituksia, leikittelen vauhdilla ja pidennän pitkiä lenkkejä huomattavasti. Tulen kiinnittämään enemmän huomiota myös lihaskuntoon sekä siihen, mitä pistän suuhuni. Jos pysyn terveenä, tavoitteeni ei ole utopistinen. Vaikka aionkin keskittyä laatuun, voi olla, että kilometrilukemat asettuvat samalla uudelle tuhannelle. No, sen näkee sitten vuoden kuluttua. 

Vuoden viimeinen treeni 29.12. salin lämmössä:

lämmittelyä soutulaitteella

napakka salitreeni

juoksu 5,6 km | 30 min

Kuva on napattu aikanaan Asicsin brittisivustolta. Se on ollut jo pitkään läppärini taustakuvana.