Viimeinen joulukuusi

Joulukuusi on kotimme joulukukkanen. Muita joulukukkia meillä ei yleensä olekaan, jollei mandariinipuuta lasketa sellaiseksi. Siitä huolimatta, että joka ikinen vuosi pähkäilen, voisimmeko viettää joulun ilman kuusta, aina se kuitenkin ilmestyy kotimme paraatipaikalle. 

Haimme taas perinteiseen tapaan joulutunnelmaa Tukholmasta. 

Lapsuuteni jouluista mieleenpainuvin on ollut se, jolloin asuimme Rovaniemellä ja äitini ja siskoni lähtivät kuusen metsästykseen. Pakkanen oli sellaisilla kymmenluvuilla, ettei helsinkiläinen laittaisi normaalisti nenäänsä ovesta ulos. Kuusi oli kuitenkin saatava. He vaelsivat potkukelkalla Hillapolulta Markkinamarketin parkkipaikalle todetakseen, ettei kaupungista löytynyt enää kuusen kuusta. Kotiin tullessaan heillä oli mukanaan pulkallinen oksia ja kuusen ranka. Isä sai töistä tullessaan kirjaimellisesti rakentaa joulukuusen. Poralla eri kokoisia reikiä kuuseen ja voilà, kuusi oli valmis. Kauneuspisteitä ei sinä jouluna jaettu. 

Opin Lauttasaaressa asuessani, ettei joulukuusen noutoa kannata jättää jouluaatolle. Olisikohan ollut toinen joulu omassa kodissani, kun jouduin tippa silmässä tyytymään läheisen kukkakaupan sypressiin. Se, etteivät havunneulaset kutittaneet jalkapohjia vielä juhannuksenakin, oli sinä jouluna laiha lohtu.

NK:n jouluikkunoissa riitti ihailtavaa.

Olen ihmetellyt jo vuosia, miksi sairastun juuri jouluna sinnikkääseen flunssaan. Nyt mysteeri ratkesi. Saimme tänä jouluna kotiovelle kuljetettuna kolmemetrisen, kauniin kuusen. Nukkumaanmennessämme mieheni nenä alkoi valua, Miss N yski, eikä saanut henkeä ja mulla oli nämä kaikki oireet, sekä jomottava päänsärky. Vasta nyt tajusin, että nämä ja kaikki edellisjouluiset oireiluni johtuivat joulukuusesta.

En ole koskaan ollut muovikukkien ystävä, mutta ensi joulusta lähtien joulukukkamme on muovikuusi. Olohuoneessamme seisova metsälle tuoksuva kuusi jää viimeiseksi aidoksi kuuseksi kodissamme. Pikku N on ainoa, joka ei ole kärsinyt kuusesta. Hänen mielestään muovikuuset eivät ole yhtä hienoja, kuin aidot. Lohdutan häntä ja vähän itseänikin sillä, että upeat koristeemme tekevät muovisestakin omanlaisemme, kauniin jouluntuojan. 

Toivon mukaan mandariinipuu kuitenkin sinnittelee vielä seuraavanakin jouluna, jotta meillä on edes jotain aitoa, vihreää ja luonnollista.

Nautimme Skansenilla hartaista joululauluista...

... ja villistä menosta kuusen ympäri tanssiessamme.