Päätin, että alan tunnustella juoksemiani kilometrejä aivan toiselta kantilta. Kivuttomat kilometrit kipuavat lenkkipolulla kulutetujen minuuttien rinnalle. Jokaisesta kivuttomasta satametrisestä on parasta olla hurjan tyytyväinen. Niin ja niistä kivuliaista... niistä oppii tuntemaan omia rajojaan ja kipukynnys senkun nousee.
Vaivasenluu vaivasi Tukholman maratonilla ja varsinkin sen jälkeen. Vaiva tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Törröttävät luut saivat alkunsa futispläägistä, eivät suinkaan korkkareista, vaikka lääkärit niin luulevatkin. 80-luvulla taisi olla nahkaisissa futiskengissä lähikaupoissa vain kaksi vaihtoehtoa: Addun kapeat tai vielä kapeammat.
Onneksi nykyään valikoima on toisenlainen. Värejä on kuin sateenkaaressa, jokaiselle alustalle omat pohjansa ja lestejä kaiken levyisille jaloille. Lasteni jaloilla on siis toivoa.
Ti 10.6. | toinen lenkki Tukhoman maratonin jälkeen | 10, 1 km | 1:05 h | kivuttomia kilsoja 3+2
Enpä olisi uskonut vielä viitisen vuotta sitten, että pistäisin riemumielin pinkit lenkkarit jalkaani.
.jpg)
Ei kommentteja