6,5 viikkoa ja 28 lenkkiä


Nyt on menossa jo kolmas kolmen viikon mittainen treenijakso Pasin juoksuvalmennuksessa. Miltei neljäsosa valmennusjaksosta on takana. Mitä kaikkea näihin lopputalven ja alkukevään viikkoihin onkaan mahtunut?


Kevyttä, kevyttä

Olen juossut suurimman osan lenkeistäni pk1-alueella. Olen veturi, joka tottuu helposti tiettyyn rauhalliseen vauhtiin. Kroppa olisi valmis menemään tuota yhtä ja samaa hölkkää treenistä toiseen. Onneksi mulla on osaava valmentaja, joka tietää, millaisilla ärsykkeillä muhun saa vauhtia lisää samojen sykerajojen sisällä. Huomaan jo nyt hienoista kehitystä kunnossani. Juoksu on alkanut tuntua paljon kevyemmältä, eikä siihen ole syynä ainoastaan vaatekerrosten väheneminen lenkeillä.


Nämä värit!


Maltillista progressiota

Jokainen treenijakso on tuonut jotain lisää. Tähän mennessä kilometrimääriä ja pitkisten mittaa on nostettu maltillisesti, mutta varmasti kolmiviikkoisesta seuraavaan. Tällä viikolla saan juosta luvalla jo 18 kilometriä yhteen menoon. Se on ruhtinaallisen mittainen pitkis verrattuna ensimmäisiin viikkoihin.  Intervallitreeneihin tulee jokaisessa jaksossa ripaus haastavuutta lisää ja myös reippaisiin rykäyksiin tulee jatkuvasti lisämaustetta. Kroppa totuttelee taas siihen, miltä oikea treenaaminen tuntuu. Tällä hetkellä oikein hyvältä!


Säännöllisyys 

Juoksuharjoittelun säännöllisyys on yksi tärkeimmistä asioista maratonille treenatessa. Se on mulla vuodesta toiseen juoksuharrastuksen akilleen kantapää silloin, kun juoksen oman fiilikseni ja itse laaditun juoksuohjelman mukaan. On-off -ihmisenä juoksen joko liian usein tai liian harvoin. 


Ahkera lenkkikenkien kuluttaminen on jo osa arkirutiinia. Viisi treeniä kovalla viikolla, kolmesta neljään kevyellä. Olen tehnyt jokaisen ohjelmassa olleen treenin, vaikka välillä lenkille lähteminen onkin ollut näin talvipakkasilla ja lumimyräkässä työn ja tuskan takana. Olen joutunut muutaman kerran siirtelemään treenien paikkoja keskenään yllättävien aikataulumuutosten vuoksi ja jättämään jäisen alustan takia jonkun hienosäädön treenistä pois. Muuten toteutuneet treenit ovat aikalailla yksi yhteen sen kanssa, mitä ohjelmassa lukee. 



Intervalleja juostessani en ehdi juurikaan katsella rakennusten yläikkunoita tai kattoräystäitä. Säästän niiden ihmettelyn ja ihastelun rennon lupsakoihin treeneihin. 

Aikatavoitteeni maratonille on sen verran kova, etten halua jättää treeniä väliin, jos vain olen juoksukunnossa. Olen myös pihi. Jos maksan jostain, kuten tästä valmennuksesta, haluan siitä kaiken mahdollisen irti. Ja sitähän en saa kuin vain noudattamalla ohjelmaa. 


Tämän vuoden kisat ovat vielä iso kysymysmerkki, mutta niistä on turha ottaa lisästressiä. Jos kisoja siirretään keväältä syksyyn, voi olla, että mulla on kolme maratonia kuudessa viikossa. Pahimmassa tapauksessa kaikki perutaan. Treeni ei silti mene hukkaan. Olisihan se siistiä olla elämänsä kunnossa, kun vuosi alkaa kääntyä lähemmäksi omia 50-vuotissynttäreitä. Sekään ei ole hullumpi tavoite. 



Senaatintorin lumitilanne näytti tältä aamulla töihin kävellessäni. Ihan kaikkia lumikasoja ei ole kipattu mereen. 

Ei kommentteja