Kyllin ajoissa vai viime tipassa?

Kuten olen aiemminkin kertonut, arkeni on yhtä juoksua lenkkipolun ulkopuolella. Mulle on suositeltu, että lähtisin kotoa edes himpun verran aiemmin, jottei tarvitsisi juosta junaan / bussiin / kouluun / tarhaan / töihin...  Tajusin juuri, ettei se juurikaan muuttaisi tilannetta. 

Muutama esimerkki avasi silmäni:

- Olin eilen vartin verran etuajassa messuille mennessäni. Spurttasin 50 metrin verran ehtiäkseni tuota pikaa lähtevään paikallisjunaan. Niitä kulkee Pasilaan viiden minuutin välein. Olisin ehtinyt vallan mainiosti, vaikka seuraavakin olisi mennyt nenän edestä. 

- Tukholmassa metrojen vuoroväli on lyhimmillään kaksi minuuttia. Silti perheemme kipittää pikakävelyä liukuportaat alas kuullessamme metron saapuvan laiturille. Toimimme näin, vaikkei meillä olisi minnekään kiire. 

- Jos rautatieaseman edessä olevalle pysäkille on tulossa kaksi Kaisaniemen suuntaan menevää ratikkaa, juoksen niistä ensimmäiseen. En suinkaan kävele rauhassa sille, joka odottelee vielä liikennevaloissa pääsyään pysäkille. 

Juoksen pääasiassa siksi, että kykenen juoksemaan, enkä halua kuluttaa päivääni odotteluun. Lisäksi vihaan olla myöhässä. Jos aika karkaa käsistä kotoa tai töistä lähtiessä, riittää että olen perillä viime tipassa (kiitos arjen intervallitreenien), sillä sehän on useimmiten sama, kuin kyllin ajoissa.


Ei kommentteja