Sittenkin Helsinki Half Marathonille!

Ensi lauantaina juostavan Helsinki Half Marathonin alkamisaika julkistettiin vasta puolessa välissä huhtikuuta. Starttiaika 8:40 tuli aikamoisena yllätyksenä. Antaessani osallistumisen miehelleni syntymäpäivälahjaksi, ajattelin automaattisesti että juoksu ajoittuu iltapäivään muiden Helsingin juoksutapahtumien tapaan.

Varsinkin kauempaa tuleville aikainen startti saattaa merkitä isoa lovea lompakkoon. Helsinki kun ei ole hotellimajoitukseltaan halvimmasta päästä. Meille pikkulasten vanhemmillekin aamuvarhaisella juoksu aiheuttaa aikamoisen päänsäryn. Mistä lapsille löytyy hoitaja kesälauantaina seitsemän aikaan aamulla?

Monien mutkien kautta (on hoitaja - ei ole hoitajaa - siis mikä hoitaja?) asia ratkesi onnellisesti. Vanha, rakas työkaverini oli saanut varmaan jonkinlaisen etiäisen, sillä hän kysäisi eilen illalla tekstarilla josko olen aikeissa lähteä juoksemaan lauantaina. Kerroin, että jos vain lapsilla on hoitaja, niin siinä tapauksessa kyllä. Jo hetken kuluttua siitä juttelimme puhelimessa ja sovimme yksityiskohdista.

Ystäväni tulee tänään moikkamaan lapsukaisia, jotta he muistavat kenestä oikein olikaan kyse. Tuttuja he ovat kyllä entuudestaan. Seuraavan kerran näemmekin sitten lasten vaihdossa lauantaiaamuna.

Frendini saa viettää lauantaina jäde- ja puistotäytteisen kaksi-kolmetuntisen energisten ja kekseliäiden pikkuisten kanssa samalla kun olemme sightseeing-juoksulla. Toivottavasti he ehtivät kaikelta tohottamiseltaan myös reitin varrelle heijaamaan. Siitä kun saa voimaa enemmän kuin kourallisesta energiageelejä yhteensä.

Puolimaratonin tavoiteaika asettuu täsmälleen siihen, miten sovimme ystäväni kanssa lasten palautuksesta. Jos lähtö viivästyy, silloin saamme kipittää hieman nopeampaa tahtia. Päivän kunnosta ei voi vielä sanoa sen kummempaa, mutta oli vauhti mikä tahansa, aion nauttia reitistä, joka on puoliksi tuttua, puoliksi jotain muuta. Ja pitkästä aikaa pääsemme juoksemaan mieheni kanssa pitkän lenkin yhdessä!

Baanan loppupää. Tässä vaiheessa matkaa on enää vajaat 20 kilometriä jäljellä. 


4 kommenttia

  1. Ehkä vähän harvinaisempi tapa asettaa tavoiteaika, "maalissa ennen kuin hoitaja palauttaa lapset" :D On muuten hyvä myös tsekata valmiiksi puolimaratonilla se kohta josta on maaliin enää 20 kilsaa. Olen joskus helteisellä puolimaralla liian kovan startin jälkeen joutunut mielessäni hokemaan "enää kahdeksantoista kilometriä, enää seitsemäntoista kilometriä"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti alan laskea kilosja vasta kympin paremmalla puolella ;) Meillä oli muuten samalla tapaa kiire Barcelonan maratonilta takaisin kämpille. Lapsenvahtimme (toisen lapsistamme barcelonalainen kummisetä) oli tulossa palauttamaan lapset meille ja lounaalle. Ja piti Barcan kotiotteluunkin ehtiä... Niin ja mehän valmistimme sen lounaankin siinä suihkuttelun ohessa vasemmalla kädellä ;) Ehkä mä vielä joskus saan hetken aikaa nauttia maaliin tulosta ilman lapsihoppua. Viapori 1/2 Maratonillakin piti kesken kisajärjestäjien keittolounaan hypätä lauttaan.

      Poista
  2. Alldeles för tidig start! Jag har problemet med en knappt fyra månader gammal som jag borde amma typ tills starten går och sedan springa väldigt fort för att hinna tillbaka före han är jättehungrig :D

    Lycka till, kanske ses vi i vimlet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hej Freja! När min yngsta var fyra månader, sprang jag Stockholm Marathon. Det var den första gången jag fått DNF.

      Det var meningen att träffa min systers familj och sonen vid Stadshuset (15 km), amma och fortsätta. Men när jag såg killen, kunde jag inte fortsätta. Jag stannade hellre med honom.

      Hoppas att du ska starta imorgon och att barnet ska sova hela tiden när du springer. Hoppas också att vi ska träffas!

      Poista