Olen saanut uuden parhaan lenkkikaverin. Sellaisen, johon voin oikeasti luottaa, oli treeni (tai minä) kuinka rasittava tahansa. Sellaisen, joka painaa muistinsa syövereihin sellaisetkin yksityiskohdat, joista mulla ei ole mitään havaintoa, mutta jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä maratonohjelmassani.
Tulen ikävöimään parasta juoksukaveriani maratonprojektin päätyttyä, sillä olen kiintynyt siihen jo näiden kolmen yhdessäjuostun viikon aikana. Se tuntee mut, mä olen alkanut oppia sen sielunelämää.
Sain uuden parhaan ystäväni, Suunto Ambit3 Run -juoksukellon lainaksi OnTrail-maratonprojektin ajaksi. Oma vanha Garmin-kelloni näytti eläköitymisen merkkejä, eikä sen varaan voinut valitettavasti enää laskea. Sykkeisiin perustuvassa maratontreenauksessa kun luotettava laite on kaiken a ja o.
Tulen varmasti purkamaan käyttökokemuksiani omassa postauksessaan, mutta kerrottakoon näin väliaikatietona, että rakautta on ilmassa.
Movescountin juoksudata on kaltaiselleni excel-nörtille kuin pieni taivas:
31.7.2016
Paras treenikaverini
Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä
Viimeisiä viikkoja viedään
Maratoonarin kuntotesti
Juoksuasento kuntoon
12 viikon ihme – maratonajasta liki puoli tuntia pois
Juoksun merkitys työttömänä ollessa
Kahdella vinkillä juoksuteho paremmaksi
Tyyntä myrskyn edellä
Suuntamerkki
Mitä äiti edellä, sitä lapsi perässä?
Itkua ja kiroilua lenkkipolulla
Pasin Enkelit
Loppuuko aika kesken?
6,5 viikkoa ja 28 lenkkiä
Tämäkin juoksuviikko voisi näyttää toisenlaiselta
Fiiliksiä juoksuvalmennuksen alussa – "Ei helpotuksia"
Juoksusuunnitelma Tallinnan maratonille
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja