Äitikin saa sairastaa


Viimeksi esikoisen vauvavaiheessa mullakin oli mahdollisuus ottaa lungimmin, jos kurkkuun pärähti kaktus, tai elämä muuten väsytti vietävästi. Sen jälkeen en ole voinut täysipainoisesti sairastaa silloin kun sen aika olisi ollut. Yrittäjän kun on paiskittava duuneja silloin kun niitä on ja jälkikasvun elämä kun on aina yhtä vauhdikasta, oli äiti kipeä tai ei. Tai näin on ainakin meidän perheessämme.

Nyt olen kuitenkin astunut taas uuteen elämänvaiheeseen. Mun ei ole pakko olla osa arkirumbaa, se pyörii ilmankin mun panostani. Edelleenkään kukan muu ei tee töitäni, mutta lapset antavat mun sairastaa. He patistelevat mua menemään vällyjen väliin, kun vielä itse syövät iltapalaa. He käyvät välillä moikkaamassa, kun makoilen sohvalla ja osaavat ottaa välipalaa itsekin jääkaapista. Tätä osaa arvostaa, kun on tullut vuosikausia keskityttyä muiden hoivaamiseen, ei oman itseni.

Kiitos pitkien yöunien ja elämän rauhoittamisen (lue: totaalilaiskottelun), pääsin taudistani eroon nopeammin kuin mitä uskalsin edes toivoa. Ja niistä muuhun asiaan liittyvistä kokeista, joita musta otettiin tässä taannoin, ei löytynyt anemiaa kummempaa. Ei ole tietenkään tarkoitus vähätellä vaivaa, mutta otan tuon kyllä mieluummin kuin yhdenkään muun testatuista örkkimörkeistä.

Eli kunhan muistan pistää rautaa poskeen, niin enköhän pian taas saa juoksunkin kuvioihin mukaan. Normiarki pyöriikin jo muuten mukavasti.

Ensimmäinen lenkki tautisen pariviikkoisen jälkeen sujui pimeissä merkeissä Kaivarissa.

2 kommenttia

  1. Pikaista paranemista! Anemia taitaa olla oikein ”ammattitauti” meillä juoksijoilla. Itsellä myös kokemusta viiden vuoden takaa, kun rautavarasto (ferritiini) oli melkein tyhjentynyt (arvo 8). Hassuinta oli se, että en itse huomannut salakavalasti hiipinyttä tilaa.

    Ja mitä flunssan sairastamiseen tulee, niin kyllä tuli itsekin sairastettua monet räkikset Buranan voimalla. Mulla oli kaikki kolme lasta kotihoidossa ja minne laitat kolme alle kouluikäistä, kun äiti on kipeä? Onneksi en usein ollut kipeänä. Nyt saa jo melko rauhassa makoilla päivän sängyssä, jos on tarvis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, voin vain kuvitella, miten rankkaa kolmen kanssa on kipeänä, kun kahdessakin on tekemistä.

      En tiedä, kuinka kauan rauta-arvoni ovat olleet alamaissa, mutta en pidä mahdottomana, että nyt puhutaan vuosista, eikä kuukausista. Anemia on salakavala kaveri.

      Poista