Kevään treenirunko valmis


Vielä on hetki aikaa siihen, kun kalenterissani tulee olemaan treenejä miltei viikon jokaiselle päivälle. Jotta juokseminen ei jäisi liikaa takaa-alalle, käytän tämän juoksulta vapautuneen ajan hyödykseni suunnittelemalla tulevan kevään juoksuaikataulutusta. 


Pitkis


Viikko-ohjelman rakentaminen alkaa viikon pisimmän lenkin asettamisesta oikealle paikalleen. En edelleenkään liputa sunnuntaipitkiksen puolesta, joten viikkoaukeamalta on etsittävä sille jokin muu päivä.


Aikaisemmin olen asettanut pitkiksen keskiviikolle lasten harrastusten ja arjen muun toimivuuden vuoksi: 


Sunday = runday?

Pitkis pois alta ennen viikonloppua


Nyt lapset ovat jo niin isoja ja itseohjautuvia, ettei mua tarvita saattajaksi harrastuksiin. Pitkis ei saa kuitenkaan syödä palasia yhteiseltä ajaltamme. Näin ollen viikon pitkä lenkki olisi hyvä hoitaa alta siinä vaiheessa kun teineillä on jotain muuta tekemistä.


Päivän velvoitteet, eli duuni vie pakostakin mehuja juoksulta. Kumpikin on mulle tosi tärkeitä, mutta työ kiilaa aika usein juoksun edelle, harvemmin toisin päin. Mutta torstaisin tilanne voisi olla toisin...


Pyrin tekemään tänä vuonna torstait etänä. Kun muut ovat palanneet korona-ajan jälkeen toimistolle, mun on päästävä sieltä edes yhdeksi päiväksi omiin oloihini piinaamaan rauhassa aivojeni sopukoita. Lähtökohtaisesti en ole etäilyn ystävä, mutta varovasti annosteltuna se tuo kaivattua maustetta työntekoon.


Etäitöissä ollessani mulla jää väliin 30-35 minuutin työmatka suuntaansa. Voin hyvin laittaa työmatkasta säästyneen 70-minuuttisen viikon pitkikseen. Jos jaksan lähteä lenkille jo aamuvarhain, en edes aloita työpäivääni mitenkään myöhään. Ja jos lenkki jääkin iltapäivälle, voin aina avata työläppärin  tavallista aikaisemmin aamulla ja vetää turbovaiheen töissä päälle. Tärkeintähän ei ole työn parissa vietetty aika, vaan se, että saa tehtyä kaiken tarvittavan. Tämä on ehdottomasti yksi asiantuntijatyön parhaita puolia.


Suihkussa käynti ei napsaise päivästä sen kummemmin aikaa, sillä siirrän vain aamusuihkun lenkin jälkeen. Ja jos lenkiltä tulee hurja kiire palaveriin, niin eiköhän muutaman Teams-kokouksen aina pärjää pikaisella hätävesikampauksella. Ja mullahan silmät kimaltelevat kuin timantit lenkin jälkeen ja posket punoittavat. Tuskin kukaan mihinkään muuhun edes kiinnittää huomiota kuin niihin. Niin ja tietty siihen mitä päästän suustani.



Lepopäivät


Viikko on hyvä aloittaa levolla ja pitkiksen jälkeen kropan on hyvä antaa palautua. Näin ollen nimeän maanantain ja perjantain juoksuvapaiksi päiviksi. Nyt kolmen päivän sävelet ovat selvillä.


Parivaljakko: töistä kotiin ja kotoa töihin juosten


Alkuviikon lenkit tulee tehtyä varmemmin, jos niitä ei ajoita epämääräisesti työpäivän jälkeiseen iltaan. Myönnän, olen laiskiainen, jota on vaikea saada takaisin tuuleen, tuiskuun ja sateeseen kun olen kerran sieltä jo tullut himaan.


Aloitin syksyllä kätevän kombon: juoksen tiistaisin töistä kotiin ja palaan työpöydän ääreen seuraavana aamuna miltei samaa reittiä. Olen merkinnyt nämä myös duunikalenteriin, jotta treeni tulisi varmasti tehtyä, mutta myös siksi, ettei keskiviikkoaamulle osu palaveria ennen aamuysiä. 


Vien tiistaina töihin seuraavan päivän vaatteet ja jätän takin ja kengät odottamaan keskiviikkoa. Lisäksi kerään duunikaapistani pesukamppeet valmiiksi kangaskassiin odottamaan seuraavaa aamua. Nappaan mukaani juoksuvyöhön ainoastaan kotiavaimet, kukkaron ja kännykän. Jätän normirillit töihin ja pistän juoksulasit nenälle. Pärjään niillä vallan mainiosti yhden illan ja aamun himassa, vaikkei niissä olekaan monitehoja. 


Tiistain lenkki tulee pitenemään samalla kun lisään tähän viikon reippaaseen lenkkiin minuutteja. Aamun lenkki on hitaista hitain, reippaasta lenkistä palauttava. Sen mittaan en tule koskemaan kevään mittaan, sillä duunit odottelevat toisessa päässä lenkkiä. 


Tulen lisäämään tänä vuonna työmatkapyöräilyä. Pitänee varmaankin vaihtaa reittiä, jotta en ole kuin pingoitettu viulunkieli töihin päästyäni. Keskustassa fillarointia ei ole tehty helpoksi. 


Viikonloppuherkut


Sitten kalenterissa onkin enää vauhtivetotreeni ja kevyt pidempi lenkki. Ainakin alkuun näistä ensimmäinen asettuu lauantaille, mutta järjestys tullee muuttumaan kevään mittaan, kun skidi siirtyy treenaamaan Eltsuun. Samalla kun kuljemme yhdessä treeneihin ja takaisin himaan, voimme pulista kaikesta maan ja taivaan väliltä. Varsinkin juoksutreenin jälkeisessä endorfiinimyrskyssä saamme koko maailman ja etenkin omat ajatuksemme uuteen järjestykseen. Ainakin hetkellisesti. 



Sunnuntailenkin väripilkku, Eiran kukkakioski. 


Seuraavaksi treeniohjelman tekoon


Nyt kun olen saanut kalenterimerkinnät kohdilleen, pitäisi vielä taikoa treeneihin sisältöä. Se onkin aivan toisenlainen homma vaativuustasoltaan. Onneksi mulla on sen laatimiseen vielä aikaa, sillä palailen takaisin normitreenirytmiin vasta noin parin viikon kuluttua.


Ei kommentteja