Elämäntapamaratoonari Poppis

Tervetuloa seuraamaan ajatuksiani lenkkipolulta ja sen vierestä. Juoksublogissa mukana myös satunnaisesti perheeni, johon kuuluu mies (vauhtipupu, kirittäjäni ja kannustajani) sekä teini-ikäiset urheilulliset lapset.

Kommentoi mieluusti.
Tykkää Pikkulitenistä Facebookissa
Ota yhteyttä s-postitse pikkuliten[at]gmail.com

Seuraa Bloglovin´issa tai Blogit.fi:ssä.

Pikkuliten on Instagramissa @pikkuliten


N45-ikäsarjan onnellinen voittaja Paavo Nurmi Marathonilla 2021

Elämäntapamaratoonari Poppis

Juoksu on ollut mulle aina luonnollinen liikkumistapa. Teini-iässä pelasin jalkapalloa, sillä halusin vain juosta. Pallon saavuttamisella ei ollut sen suurempaa väliä, vaikka futiksesta pidänkin. Sen jälkeen juoksu on ollut elämän eri kokoisissa mutkissa ja vuoristoradoissa elintärkeä varaventtiili. 

Ensimmäisen juoksemani HCM:n ja viimeisimmän, Tallinnassa juostun väliin mahtuu miltei tasan 22 vuotta ja lukuisia juostuja kilometrejä. Juoksuhulluus vei ensimmäisestä kerrasta mennessään. Puolimaratonit ja lyhyemmät matkat ovat mukavia välipaloja, mutta maraton on silti päämatkani. 

Alussa maratonit olivat mulle vain vuosittainen kuntotesti. Kun pääsin taas lenkkeilyn makuun lasten vauva- ja taaperovaiheen jälkeen, maratoneja ilmestyi kalenteriin yhä useampia. Pidän kuitenkin juoksussa ja treenauksessa maltin mukana, sillä ikävuosien kertyessä palautuminen kisoista ja vaativista treeneistä vie enemmän aikaa kuin vielä viitisen vuotta sitten.


50 vuotta täytettyäni en ole säästynyt orastavalta ikäkriisiltä, enkä vaihdevuosilta: Ikä ei ole vain numero

Juoksua arjen ehdoilla


Juoksuminäni muuttui lasten saamisen jälkeen. Jouduin muiden juoksevien vanhempien tapaan sumplimaan entistä tarkemmin ajankäyttöäni. Niinpä ajauduin vahingossa yöjuoksijaksi. Starttaan, kun lapset ovat jo höyhensaarilla. Vaikka skidit ovatkin nykyään itseohjautuvia, yöjuoksut ovat tulleet jäädäkseen. Aamulenkkeilyä opettelen edelleen, vaihtelevalla menestyksellä.

Lue lisää tästä, kuinka olen onnistunut yhdistämään lapsiperhearjen ja juoksuharrastuksen lasten eri ikävaiheissa.  

Yöjuoksijasta Kodin Kuvalehdessä alkuvuodesta 2022

Yöjuoksujen lisäksi mut saattaa nähdä juoksutrikoissa niin ruokakaupassa kuin lasten harrastuksissa. Hyödynnän lasten harrastushetket ja lyhyetkin paikasta toiseen siirtymiset. Vaikka 15 minuutin lenkistä ja kahden tunnin pitkiksestä tuleekin saman verran pyykkiä, se ei ole esteenä hyötyliikunnalle. Työmatkajuoksu on myös mainiota hyötyliikuntaa ja samalla saan vedettyä keuhkoni täyteen meri-ilmaa ennen illan kotihärdellin alkua.



Aloitin huhtikuussa 2022 treenaamisen omilta nolliltani raskaan talven jälkeen. Voit lukea siitä lisää tästä: Mitä seuraavaksi? Ilokseni vanhat pohjat kantavat pitkälle ja olen taas löytänyt todellisen juoksun ilon. 


Alle neljän tunnin maratoonari

Aikuisten kuntojuoksijoiden valmentamiseen keskittyneen juoksuvalmentajan Pasi Päällysahon ohjauksessa opin mitä tavoitteellinen treenaus tarkoittaa. Syksyllä 2016 hän teki musta alle neljän tunnin juoksijan. Tallinnassa aika pysähtyi 21. maratonillani aikaan 3:41:27. Ilman Pasia junnaisin edelleenkin neljän ja puolen tunnin maratoneja enkä tietäisi mihin musta todella on. Sykepohjainen harjoittelu on ollut tehokasta ja antoisaa. Sain uudenlaisesta treenauksesta ja valmennettavana olosta kaipaamaani uutta intoa lenkkipoluille.



Koronavuoden 2020 ajan latasin juoksuakkujani, enkä osallistunut juoksutapahtumiin. Kisataukoa kesti miltei kaksi vuotta, jonka aikana kisapeikko oli kasvanut kerrostalon kokoiseksi. Paluuni maratonille tapahtui Turussa, tälläkin kertaa Pasin valmennuksessa, toiseksi parhaalla maratontuloksellani 3:49:28.

Kolmen ja puolen tunnin maagisen rajan alittaminen maratonilla on ollut suuri haaveeni jo vuosia. En kuitenkaan usko, että tulen sitä koskaan saavuttamaan. Yllättävää kyllä, se ei sen kummemmin harmita. Onnistunut suoritus kun on enemmän kuin vain lopputulos. 

Harjoituskauden mittaan eteen tulleiden haasteiden voittaminen, ehjä juoksu, realistisen aikatavoitteen saavuttaminen, toisen juoksijan onnistunut jänistäminen, nautinnolliset juoksutreffit frendien kanssa ja kisasta nauttiminen ovat esimerkkejä asioista, joita arvotan nykyään korkeammalle, kuin uutta ennätystä. 




Tärkeimmät työvälineeni

Iän myötä entisestäänkin leventynyt jalka sekä futiskengillä nuorena hankitut vaivaisenluut ovat asettaneet omat vaatimuksensa sopiville tossuille. Löysin viimein itselleni sopivat lenkkarit HOKAn valikoimista. Ilman niitä olisin saattanut joutua heittämään ainakin hetkellisesti hyvästit kestävyysjuoksulle

Olen ollut vuodesta 2017 lähtien Hokan lähettiläs. Tällä hetkellä juoksen rauhalliset lenkit Clifton 9:llä  ja pitkiksille saatan valita niiden sijaan Arahi 7:t. 

Challenger 7:t on varattu niille lenkeille, jolloin ympärilläni on metsää. Myös talvijuoksuun lumessa, loskassa ja sepelillä ne ovat mitä mainioimmat, mutta jäällä nekään eivät pidä. Onneksi HOKAn valikoimista löytyy nykyään myös Speedgoatin nastalliset versiot, jotka pidentävät ulkojuoksukautta kummasti. 

Reippaille lenkkeille ja vauhtivetoihin sopivat Machit tai niiden nimikamut, Mach X:t. Carbon X:t tai Rocket X:t pääsevät tositoimiin kisoissa. Juoksen niillä myös juoksumatolla talvisin, kun ulkona  pakkanen painuu astmaatikkokeuhkoilleni sopimattomiin lukemiin. 



Tallinnan maratonilla 2018

Nippelitietoa minusta:

Juoksukaverikirja

9 asiaa minusta:
1) Ruokainhokki
2) Kirjat
3) Rituaali
4) Ratkoja
5) Manu
6) Kengännauhat
7) Panssarivaunu
8) Sisko
9) Ensirakkaus



Hyviä juoksufiiliksiä, kevyitä koipia ja pitkää yhteistä matkaa blogin tiimoilta toivottaen
Poppis

52-vuotias juoksuhullu, jonka sydän sykkii rakkaalle kotikaupungille Helsingille


Onnellinen jänis maalissa, HHM 2017

Ei kommentteja