I am a runaholic

Tervetuloa seuraamaan ajatuksiani lenkkipolulta ja sen vierestä. Juoksublogissa vietetään myös lapsellista elämää yhdessä juoksevien lapsieni kanssa.

Kommentoi mieluusti.
Tykkää Pikkulitenistä Facebookissa
Ota yhteyttä s-postitse pikkuliten[at]gmail.com

Seuraa Bloglovin´issa, Blogit.fi:ssä tai Blogipolulla.

Pikkuliten on Instagramissa @pikkuliten


OnTrailista löydät treenikoosteeni vuodelta 2016 lempinimelläni poppis. Olen pitänyt sieltä taukoa vuoden verran, mutta palannen pian takaisin, jotta tehdyt treenini säilyvät tallessa.

Loistavan, aikuisten kuntojuoksijoiden valmentamiseen keskittyneen juoksuvalmentajan Pasi Päällysahon ohjauksessa opin mitä tavoitteellinen treenaus tarkoittaa. Syksyllä 2016 hän teki musta alle neljän tunnin juoksijan. Tallinnassa aika pysähtyi 21. maratonillani aikaan 3:41:27. Ilman Pasia junnaisin edelleenkin neljän ja puolen tunnin maratoneja enkä tietäisi mihin musta todella on. Sykepohjainen harjoittelu on ollut tehokasta ja antoisaa. Sain uudenlaisesta treenauksesta ja valmennettavana olosta kaipaamaani uutta intoa lenkkipoluille.

Tämänhetkistä juoksutreenaustani kuvaa parhaiten määritelmä tavoitteellinen fiilisjuoksija.

Keväästä 2017 olen ollut Hoka One Onen lähettiläs. Löysin viimein itselleni sopivat lenkkarit. Ilman niitä olisin saattanut joutua heittämään ainakin hetkellisesti hyvästit kestävyysjuoksulle.

Nippelitietoa:

Juoksukaverikirja

9 asiaa minusta:
1) Ruokainhokki
2) Kirjat
3) Rituaali
4) Ratkoja
5) Manu
6) Kengännauhat
7) Panssarivaunu
8) Sisko
9) Ensirakkaus


Elämäntapamaratoonari Poppis

Juoksu on ollut mulle aina luonnollinen liikkumistapa. Teini-iässä pelasin jalkapalloa, sillä halusin vain juosta. Pallon saavuttamisella ei ollut sen suurempaa väliä, vaikka futiksesta pidänkin. Sen jälkeen juoksu on ollut elämän eri kokoisissa mutkissa ja vuoristoradoissa elintärkeä varaventtiili.

Ensimmäisen juoksemani HCM:n ja viimeisimmän, Tallinnassa juostun maratonin väliin mahtuu yli 18 vuotta ja lukuisia juostuja kilometrejä. Juoksuhulluus vei ensimmäisestä kerrasta mennessään. Puolimaratonit ja lyhyemmät matkat ovat mukavia välipaloja, mutta maraton on silti päämatkani.

Alussa maratonit olivat mulle vain vuosittainen kuntotesti. Kun pääsin taas lenkkeilyn makuun lasten vauva- ja taaperovaiheen jälkeen, maratoneja ilmestyi kalenteriin yhä useampia. Pidän kuitenkin juoksussa ja treenauksessa maltin mukana, sillä ikävuosien kertyessä palautuminen kisoista ja vaativista treeneistä vie enemmän aikaa kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Juoksuminäni on muuttunut lasten saamisen jälkeen. Poikani syntyi 2007 ja tyttäreni 2009. Jouduin muiden juoksevien vanhempien tapaan sumplimaan entistä tarkemmin ajankäyttöäni. Niinpä ajauduin vahingossa yöjuoksijaksi. Starttaan, kun lapset ovat jo höyhensaarilla. Vaikka lapset ovatkin nykyään yhä enemmän itseohjautuvia, yöjuoksut ovat tulleet jäädäkseen. Aamulenkkeilyä opettelen edelleen, huonolla menestyksellä.

Lue lisää tästä, kuinka olen onnistunut yhdistämään lapsiperhearjen ja juoksuharrastuksen lasten eri ikävaiheissa.  

Yöjuoksujen lisäksi mut saattaa nähdä juoksutrikoissa niin ruokakaupassa kuin lasten harrastuksissa. Hyödynnän lasten harrastushetket ja lyhyetkin paikasta toiseen siirtymiset. Vaikka 15 minuutin lenkistä ja kahden tunnin pitkiksestä tuleekin saman verran pyykkiä, se ei ole esteenä hyötyliikunnalle.


Hyviä juoksufiiliksiä, kevyitä koipia ja pitkää yhteistä matkaa blogin tiimoilta toivottaen
Poppis

46-vuotias juoksuhullu, jonka sydän sykkii rakkaalle kotikaupungille Helsingille



Ei kommentteja