Kommentoi mieluusti.
Tykkää Pikkulitenistä Facebookissa.
Tykkää Pikkulitenistä Facebookissa.
Ota yhteyttä s-postitse pikkuliten[at]gmail.com
Seuraa Bloglovin´issa tai Blogit.fi:ssä.
Pikkuliten on Instagramissa @pikkuliten
Seuraa Bloglovin´issa tai Blogit.fi:ssä.
Pikkuliten on Instagramissa @pikkuliten
Riian maratonilla 2025
Elämäntapamaratoonari Poppis
Juoksu on ollut mulle aina luonnollinen liikkumistapa. Teini-iässä pelasin jalkapalloa, sillä halusin vain juosta. Pallon saavuttamisella ei ollut sen suurempaa väliä, vaikka futiksesta pidänkin. Sen jälkeen juoksu on ollut elämän eri kokoisissa mutkissa ja vuoristoradoissa elintärkeä varaventtiili.
Ensimmäisen juoksemani HCM:n ja viimeisimmän, Tallinnassa juostun maratonin väliin mahtuu 25 vuotta ja lukuisia juostuja kilometrejä. Juoksuhulluus vei ensimmäisestä kerrasta mennessään. Puolimaratonit ja lyhyemmät matkat ovat mukavia välipaloja, mutta maraton on silti päämatkani.
Alussa maratonit olivat mulle vain vuosittainen kuntotesti. Kun pääsin taas lenkkeilyn makuun lasten vauva- ja taaperovaiheen jälkeen, maratoneja ilmestyi kalenteriin yhä useampia. Pidän kuitenkin juoksussa ja treenauksessa maltin mukana, sillä ikävuosien kertyessä palautuminen kisoista ja vaativista treeneistä vie enemmän aikaa kuin vielä viitisen vuotta sitten.
50 vuotta täytettyäni en ole säästynyt orastavalta ikäkriisiltä, enkä vaihdevuosilta: Ikä ei ole vain numero
N45-ikäsarjan onnellinen voittaja Paavo Nurmi Marathonilla 2021
Juoksua arjen ehdoilla
Juoksuminäni muuttui lasten saamisen jälkeen. Jouduin muiden juoksevien vanhempien tapaan sumplimaan entistä tarkemmin ajankäyttöäni. Niinpä ajauduin vahingossa yöjuoksijaksi. Starttasin, kun lapset olivat jo höyhensaarilla. Vaikka skidit ovatkin jo aikuisuuden kynnyksellä, nautin juoksemisesta nukkuvassa kaupungissa.
Lue lisää tästä, kuinka olen onnistunut yhdistämään lapsiperhearjen ja juoksuharrastuksen lasten eri ikävaiheissa.
Lue lisää tästä, kuinka olen onnistunut yhdistämään lapsiperhearjen ja juoksuharrastuksen lasten eri ikävaiheissa.
Yöjuoksijasta Kodin Kuvalehdessä alkuvuodesta 2022
Hyödynnän lyhyetkin paikasta toiseen siirtymiset juosten. Yöjuoksujen lisäksi mut saattaa nähdä juoksutrikoissa myös ruokaupassa ja töihin kiirehtiessäni. Vaikka 15 minuutin lenkistä ja kahden tunnin pitkiksestä tuleekin saman verran pyykkiä, se ei ole esteenä hyötyliikunnalle.
Hyödynnän lyhyetkin paikasta toiseen siirtymiset juosten. Yöjuoksujen lisäksi mut saattaa nähdä juoksutrikoissa myös ruokaupassa ja töihin kiirehtiessäni. Vaikka 15 minuutin lenkistä ja kahden tunnin pitkiksestä tuleekin saman verran pyykkiä, se ei ole esteenä hyötyliikunnalle.
Musta ei ole juoksemaan muuten vaan, olen liian peruslaiska siihen. Maratonit antavat rytmiä vuoden treenaukseen ja kisoista saa lisäbuustia tuleviin juoksuihin. Kuva vuoden 2025 Tallinnan maratonilta.
Alle neljän tunnin maratoonari
Aikuisten kuntojuoksijoiden valmentamiseen keskittyneen juoksuvalmentajan Pasi Päällysahon ohjauksessa opin mitä tavoitteellinen treenaus tarkoittaa. Syksyllä 2016 hän teki musta alle neljän tunnin juoksijan. Tallinnassa aika pysähtyi 21. maratonillani aikaan 3:41:27. Se on edelleenkin ennätykseni.
Sykepohjainen harjoittelu on ollut tehokasta ja antoisaa. Sain uudenlaisesta treenauksesta ja valmennettavana olosta kaipaamaani uutta intoa lenkkipoluille. Nykyään valmennan itse itseäni, vaihtelevalla menestyksellä.
Koronavuoden 2020 ajan latasin juoksuakkujani, enkä osallistunut juoksutapahtumiin. Kisataukoa kesti miltei kaksi vuotta, jonka aikana kisapeikko oli kasvanut kerrostalon kokoiseksi. Paluuni maratonille tapahtui Turussa, tälläkin kertaa Pasin valmennuksessa, toiseksi parhaalla maratontuloksellani 3:49:28.
Kolmen ja puolen tunnin maagisen rajan alittaminen maratonilla on ollut suuri haaveeni jo vuosia. En kuitenkaan usko, että tulen sitä koskaan saavuttamaan. Yllättävää kyllä, se ei sen kummemmin harmita. Onnistunut suoritus kun on enemmän kuin vain lopputulos. Ja ylipäänsä se, että voi ja saa juosta, on etuoikeus.
Harjoituskauden mittaan eteen tulleiden haasteiden voittaminen, ehjä juoksu, realistisen aikatavoitteen saavuttaminen, toisen juoksijan onnistunut jänistäminen, nautinnolliset juoksutreffit frendien kanssa ja kisasta nauttiminen ovat esimerkkejä asioista, joita arvotan nykyään korkeammalle, kuin uutta ennätystä.
Tärkeimmät työvälineeni *mainos: HOKA*
Iän myötä entisestäänkin leventynyt jalka sekä futiskengillä nuorena hankitut vaivaisenluut ovat asettaneet omat vaatimuksensa sopiville tossuille. Löysin viimein itselleni sopivat lenkkarit HOKAn valikoimista. Ilman niitä olisin saattanut joutua heittämään ainakin hetkellisesti hyvästit kestävyysjuoksulle
Olen ollut vuodesta 2017 lähtien Hokan lähettiläs. Tällä hetkellä valitsen
- rauhallisille lenkeille: Clifton 10
- pitkiksille saatan valita Cliftoneiden sijaan: Bondi 9
- reippaille lenkeille ja vauhtivetoihin: Mach 6 ja Mach X3
- kisoihin: Rocket X3 ja Mach X3
- poluille, lumeen, loskaan ja sepelille: Challenger
- jäisille kaduille: Speedgoatit nastoilla
Tallinnan maratonilla 2018
Nippelitietoa minusta:
Juoksukaverikirja9 asiaa minusta:
1) Ruokainhokki
2) Kirjat
3) Rituaali
4) Ratkoja
5) Manu
6) Kengännauhat
7) Panssarivaunu
8) Sisko
9) Ensirakkaus
Hyviä juoksufiiliksiä, kevyitä koipia ja pitkää yhteistä matkaa blogin tiimoilta toivottaen
Nina "Poppis" Poppius, 53-vuotias juoksuhullu, jonka sydän sykkii rakkaalle kotikaupungille Helsingille.
Onnellinen jänis maalissa, HHM 2017
Ei kommentteja