Elämäntapamaratoonari Poppis

Tervetuloa seuraamaan ajatuksiani lenkkipolulta ja sen vierestä. Juoksublogissa vietetään myös lapsellista elämää yhdessä futikseen hurahtaneiden lapsieni kanssa.

Kommentoi mieluusti.
Tykkää Pikkulitenistä Facebookissa
Ota yhteyttä s-postitse pikkuliten[at]gmail.com

Seuraa Bloglovin´issa tai Blogit.fi:ssä.

Pikkuliten on Instagramissa @pikkuliten


N45-ikäsarjan onnellinen voittaja Paavo Nurmi Marathonilla 2021

Elämäntapamaratoonari Poppis

Juoksu on ollut mulle aina luonnollinen liikkumistapa. Teini-iässä pelasin jalkapalloa, sillä halusin vain juosta. Pallon saavuttamisella ei ollut sen suurempaa väliä, vaikka futiksesta pidänkin. Sen jälkeen juoksu on ollut elämän eri kokoisissa mutkissa ja vuoristoradoissa elintärkeä varaventtiili. 

Ensimmäisen juoksemani HCM:n ja viimeisimmän, Turussa juostun maratonin väliin mahtuu miltei tasan 21 vuotta ja lukuisia juostuja kilometrejä. Juoksuhulluus vei ensimmäisestä kerrasta mennessään. Puolimaratonit ja lyhyemmät matkat ovat mukavia välipaloja, mutta maraton on silti päämatkani. 

Alussa maratonit olivat mulle vain vuosittainen kuntotesti. Kun pääsin taas lenkkeilyn makuun lasten vauva- ja taaperovaiheen jälkeen, maratoneja ilmestyi kalenteriin yhä useampia. Pidän kuitenkin juoksussa ja treenauksessa maltin mukana, sillä ikävuosien kertyessä palautuminen kisoista ja vaativista treeneistä vie enemmän aikaa kuin vielä viitisen vuotta sitten.



Juoksua arjen ehdoilla

Juoksuminäni on muuttunut lasten saamisen jälkeen. Poikani syntyi 2007 ja tyttäreni 2009. Jouduin muiden juoksevien vanhempien tapaan sumplimaan entistä tarkemmin ajankäyttöäni. Niinpä ajauduin vahingossa yöjuoksijaksi. Starttaan, kun lapset ovat jo höyhensaarilla. Vaikka lapset ovatkin nykyään yhä enemmän itseohjautuvia, yöjuoksut ovat tulleet jäädäkseen. Aamulenkkeilyä opettelen edelleen, huonolla menestyksellä.

Lue lisää tästä, kuinka olen onnistunut yhdistämään lapsiperhearjen ja juoksuharrastuksen lasten eri ikävaiheissa.  

Yöjuoksujen lisäksi mut saattaa nähdä juoksutrikoissa niin ruokakaupassa kuin lasten harrastuksissa. Hyödynnän lasten harrastushetket ja lyhyetkin paikasta toiseen siirtymiset. Vaikka 15 minuutin lenkistä ja kahden tunnin pitkiksestä tuleekin saman verran pyykkiä, se ei ole esteenä hyötyliikunnalle. Työmatkajuoksu on myös mainiota hyötyliikuntaa ja samalla saan vedettyä keuhkoni täyteen meri-ilmaa ennen illan kotihärdellin alkua.


Alle neljän tunnin maratoonari

Aikuisten kuntojuoksijoiden valmentamiseen keskittyneen juoksuvalmentajan Pasi Päällysahon ohjauksessa opin mitä tavoitteellinen treenaus tarkoittaa. Syksyllä 2016 hän teki musta alle neljän tunnin juoksijan. Tallinnassa aika pysähtyi 21. maratonillani aikaan 3:41:27. Ilman Pasia junnaisin edelleenkin neljän ja puolen tunnin maratoneja enkä tietäisi mihin musta todella on. Sykepohjainen harjoittelu on ollut tehokasta ja antoisaa. Sain uudenlaisesta treenauksesta ja valmennettavana olosta kaipaamaani uutta intoa lenkkipoluille.



Koronavuoden 2020 ajan latasin juoksuakkujani ja alkuvuodesta 2021 palasin takaisin Pasin valmennettavaksi. Jatkamme yhteistä taivaltamme lokakuiselle HCM:lle saakka. 

Suuri haaveeni alittaa kolmen ja puolen tunnin maaginen raja maratonilla siirtyi elokuisen Paavo Nurmi Marathonin myötä hamaan tulevaisuuteen, mutta yllättävää kyllä, se ei sen kummemmin harmita. Onnistunut suoritus on useiden tekijöiden summa. Nappiin mennyt maraton on useiden tekijöiden summa. Terveys, treeni ja itse kisapäivä vaikuttavat kaikki lopputulokseen. 


Tärkeimmät työvälineeni

Iän myötä entisestäänkin leventynyt jalka sekä futiskengillä nuorena hankitut vaivaisenluut ovat asettaneet omat vaatimuksensa sopiville tossuille. Löysin viimein itselleni sopivat lenkkarit Hokan valikoimista. Ilman niitä olisin saattanut joutua heittämään ainakin hetkellisesti hyvästit kestävyysjuoksulle

Olen ollut vuodesta 2017 lähtien Hokan lähettiläs. Tällä hetkellä juoksen rauhalliset lenkit Cliftoneilla  ja pitkiksille saatan valita niiden sijaan Bondit. Challengerit on varattu niille lenkeille, jolloin ympärilläni on metsää. Myös talvijuoksuun ne ovat mitä mainioimmat, mutta jäisellä alustalla nekään eivät pidä. Reippaille lenkkeille ja vauhtivetoihin sopivat Machit. Carbon X2:t taas pääsevät tositoimiin kisakauden alettua. Juoksen niillä myös juoksumatolla talvisin, kun ulkona on liian liukasta ja pakkanen painuu astmaatikkokeuhkoilleni sopimattomiin lukemiin. 



Tallinnan maratonilla 2018

Nippelitietoa minusta:

Juoksukaverikirja

9 asiaa minusta:
1) Ruokainhokki
2) Kirjat
3) Rituaali
4) Ratkoja
5) Manu
6) Kengännauhat
7) Panssarivaunu
8) Sisko
9) Ensirakkaus


Hyviä juoksufiiliksiä, kevyitä koipia ja pitkää yhteistä matkaa blogin tiimoilta toivottaen
Poppis

49-vuotias juoksuhullu, jonka sydän sykkii rakkaalle kotikaupungille Helsingille

Onnellinen jänis maalissa, HHM 2017

Ei kommentteja