pik(k)uliten

31.5.2014

15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta

Tukholman maratonin sää on aina arvaamaton. Yhden maratonin aikaa saa yleensä laajalla skaalalla kesäkelejä laidasta laitaan. Tällä kertaa sääennusteen 13-16 astetta lämpöä, ei sadetta ja puolipilvistä = sadetta alussa ja taivaan seljettyä hohtavaa autringonpaistetta. Sen verran oli asteita, että valitsemani pitkät pöksyt olivat aivan liikaa.

Juoksun kohokohta oli startti. Olimme omassa lähtökarsinassamme mieheni kanssa jo puoli kahdeltatoista, kun lähtöaikamme oli vasta 12:10. Pääsimme starttaamaan eturivistä. Siinä oli mahtavaa kilpailun tunnetta. Ensimmäiset kilsat menivät tosin siitä syystä aivan liian hurjaa tahtia, mutta vastavuoroisesti laahustin viimeiset kilsat. Keskimäärin siis hyvin.

Juoksussa oli tavalliseen tapaan omat henkiset ja fyysiset nousunsa ja laskunsa. Sen kummemmin suurta seinää ei tullut missään vaiheessa. Energiat vaan loppuivat tyystin 16 kilsan kohdalla ja usko oli ensimmäisellä kierroksella kadota, kun vierekkäin komeili kaksi kilometrikylttiä. Silloin tuntui utopistiselta, että juoksisin parisenkymmentä kilsaa myöhemmin saman pisteen ohitse.

Kittasin urheilujuomaa kaksin käsin, vaikka yleensä se saa mahani sekaisin. Onnekseni mulla oli tänään teräsvatsa, joka ei vähästä säikähtänyt. Kävin seitsemän kilsan kohdalla vessassa ja kaikki siihen asti nauttimani neste tuli läpi. Kolmenkympin kohdalla tein varmuuden vuoksi uuden visiitin vain huomatakseni, että elimistöni käyttää kaiken nesteen hyväkseen.

Siitepölyallergia oli suht aisoissa, mutta jalat olivat tönköt pökkelöt. Ensimmäistä kertaa jouduin kesken maratonin venyttelemään, jotta saisin lisää ruutia pesään. Hienosti puukoivet kuitenkin kantoivat mut maaliin 43 sekuntia alle tavoitteen, eli aikaan 4:29:17. Eihän tuo mikään hurrausaika ole, mutta silti se saa mut virneeseen. Tällä treenauksella olen itse asiassa oikea voittaja!

Mainitsemisen arvoisia plussia maratonilta ovat mm. seuraavat:

* Saimme järjestäjiltä päällemme biohajoavat jätesäkit tullessamme lähtökarsinaamme sateen alkaessa. Siinä olikin sitten 140 litraa biojätettä jalkoineen, pussitettuna ja kauniisti rivissä.

* Yleisö Tukholmassa on ollut aina loistava. Tänään onnistuivat vielä ylittämään itsensä. Voi sitä hurrauksen pauhua ja taputusta!

Ja lopuksi pitää mainita, että vanhempi mies tokaisi juostuaan ohitseni: "Sulla on kiva peppu." En halua ajatella siitä mitään poikkipuolista, vaan tuudittaudun kehuun loppuillan ajaksi.

30.5.2014

Viime hetken mielikuvaharjoitukset

Maratonmatkailu lasten kanssa on mukava tapa päästä kotikaupunginosaa hieman kauemmaksi.

Mutta, mutta... 42 kilometriä on pitkä matka. Maratoniin on näin ollen valmistauduttava myös henkisesti. Se osa treeniä tulee tehtyä pikakelauksella edellisenä päivänä ja kisa-aamuna. Pienten lasten kanssa päivä ja seuraava aamu sujuu tutun kaavan kautta nahisteluineen ja kinasteluineen. Silloin ei ehdi pistää omia ajatuksiaan etusijalle.

Saimme tänään Ruotsin serkut seuraksemme, jotta lapsukaisten vanhemmat pääsivät STHLM Fields -tapahtumaan. Lapset tuntuivat nauttivan toistensa seurasta sekä Junibackenin valtavasta härdellistä täysin siemauksin. En vain pystynyt itse eläytymään hetkeen siinä kakofoniassa. Varsinkin, kun huomisen valmistelut painoivat jatkuvasti takaraivossa.

Saimme lapset työn ja tuskan päätteeksi nukkumaan. Yhdessä nukkuminen tuntui olevan pikkuisille liiankin hauskaa. Uni kun ei meinannut millään selättää hihittelyä ja hölpötystä. Nyt on onneksi jo rauha maassa, mutta vielä pitäisi päättää, mitä laitan huomenna päälleni ja mitä pistän juoksuvyöni kätköihin.

Arvon vielä kenkienkin välillä. Taidan juoksuttaa tällä kertaa Asics Cumuluksia hitaasti mutta varmasti. Tiukkoja aikatavoitteita on juuri nyt turha asettaa. Toivon kuitenkin, että pääsisin edes maaliin ja vieläpä alle neljän ja puolen tunnin.

Saas nähdä, mitä huominen tuo tullessaan. Se on vissi ja varma, että lapsilla tulee olemaan jälleen mukava päivä, tällä kertaa systerini perheen kanssa. Heidän heijaamisensa reitin varrella antaa onneksi buustausta muutaman edellisenä päivänä menetetyn mielikuvaharjoituksen edestä!

Juliste Asics Stockholm Marathon Expon edessä:

26.5.2014

Sporttikarhun debyytti

Tyttäreni debytoi kevätjuhlissa karhuna. Hän mainitsi jo perjantaina, että päälle pitäisi saada jotain ruskeaa musikaaliesitystä varten. Kerroin ummet ja lammet teatterista ja illuusion luomisesta. Vakuutin hänelle, että vaikka hänellä olisikin oranssi mekko päällä ja pelkät karhun korvat, silti kaikki näkisivät edessään oikean nallekarhun. Mielikuvitus kun on ihmeellinen asia.

Tarhasta tuli tänään leppoisa sähköposti, jossa toivottiin, että jos vain kotoa löytyy jotain ruskeaa päällepantavaa, vaikka t-paita, se olisi vallan mukava juttu. Stressiä ei kuitenkaan hommasta kannattanut kuulemma ottaa.

Ja vai ei stressiä! Tietty näin heti sieluni silmillä, kuinka tyttäreni olisi ainoa oranssin kukertava jääkarhu ruskeiden seassa. Ja Miss N:n ilme... Ei, sitä en todellakaan halua nähdä ilon iltana.

Kolusimme kotimatkalla lähivaatekaupat. Ruskea on todellakin so last season. Ainoa ruskea vaatekappale, jonka löysin kotoa, oli kirppislaatikosta kaivamani ruskea kaksivuotiaan kokoinen collegepuku.

Tämä ita meni sitten nysväämiseksi. Varsinkin, kun ompelukone ei ole juuri nyt käyttökunnossa. Olinkin jo vuosien saatossa unohtanut, kuinka puuduttavaa harsiminen voi olla. Ratkoin hihat pois. Voilaa, siinä on muodikkaan pituinen huppuliivi. Ratkoin housusta saumoja, harsin toisia yhteen ja täytin puuttuvan kohdan hihakankaalla. Jäljellejääneestä hiharesorista tein karhulle hikinauhan ranteeseen.

Peukut pystyyn, että harsittu sporttikarhupuku pysyy koossa edes näytelmän ajan. Minä kun en halua nähdä kesken kaiken SITÄ ilmettä.

Kaupunkilaiskarhut näyttävät tältä. Ainakin tästä lähtien.

pik(k)uliten

15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta

Viime hetken mielikuvaharjoitukset

Sporttikarhun debyytti

Poppis

Ajatuksia lenkkipolulta

Seuraa blogia:

Hae tästä blogista

Ahkerasti luettuja