Kävin pyörähtämässä 18 kilsan lenkin ennen lounastreffejä Mokossa M:n kanssa. Lyllertäminen voisi olla osuvampi sana. Jalat olivat lyijyä ja pää kaikkea muuta kuin terästä. Olin valmis luovuttamaan varmaan tusinan kertaa.
Onneksi varusteet kuitenkin toimivat loistavasti. Uudet lyhyet trikooni eivät kihdanneet mistään ja Asics Cumulukset ovat kuin mittatilauskengät. Jos vain sää suosii, Addun trikoot pääsevät tuulettumaan myös Tukholman maratonille.
Auringonpaisteessa juokseminen on harvinaista herkkua. Näin vaikka mitä kaupunkiluonnon ihmeitä, kuten tapapultsarin, joka ilmoitti kovaan ääneen mut nähdessään, että nyt alkaa uusi elämä, jätän teidät kaikki ja tän viinan. Hän kaatoi läpinäkyvän lasipullonsa sisällön kadulle, antoi pullon kaverilleen ja lähti huojuen vaeltamaan Hesaria toiseen suuntaan. Ehkä olikin jo aika.
Päivä päättyi illalliseen ihanien duunikavereideni kanssa. Oikeastaan ne olivat läksiäiset, vaikka olenkin taas palannut takaisin. Sekavaa, eikö vaan.
Pe 17.5. viimeinen ponnistus ennen maratonia | 18 km | noin 6 min/km
Ei kommentteja