Juoksusuunnitelma Tallinnan maratonille

Olen todella imarreltu siitä, kuinka moni seuraa kesäkuussa alkanutta maratonprojektiani. Kerrankin juoksuni kiinnostaa muitakin kuin vain itseäni ja muutamaa ihmistä lähipiiristä. Vasta maratoonarin kuntotesti parisen viikkoa sitten avasi silmäni. Tajusin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, kuinka paljon potentiaalia mussa oikeasti on. Itse asiassa on ollut kaikki nämä vuodet, mutta vasta Pasi sai kaivettua musta juoksijan isolla jiillä esiin. Neljän tunnin alituksen sijaan puhutaan nyt siitä, kuinka paljon sen alle on realistista mennä.

En ole kuitenkaan psyykkeeltäni (kilpa)urheilija. Pääkopan kehittämiseen tarvitaan enemmän aikaa, kuin 12 viikkoa. Tai oikeastaan tässä tapauksessa kuntotestin jälkeiset kaksi viikkoa. Odotukset, omat ja muiden, ovat alkaneet kasvaa pääkopassani möröksi ja vatsa vääntyy kuralle. Katsoessani peiliin, näen siellä edelleenkin 4:25-juoksijan. Toivottavasti pää ja vatsa eivät ole ennätysjuoksuni hidasteena.

Tiedän, että haluaisitte varmasti kuulla tarkat kilometrivauhdit, joita lähden tavoittelemaan sunnuntaisella maratonilla. Valitettavasti niiden aika ja paikka ei ole nyt.

Kirjaan tarkat lukemat tässä vaiheessa ainoastaan kilometrivauhtirannekkeeseeni, mutta lupaan avata kisaraportissani kisastrategian myös numeerisella tasolla. Vauhtijakosuunnitelmaa voin sen sijan jo nyt raottaa:

1) Aloitan leppoisalla veturivauhdilla, jota juoksemalla alittaisin neljän tunnin haamurajan. Näköjään tällä vauhdilla jäisi aikaa vielä pikaiselle vessareissullekin matkan aikana.

2) Jonkin aikaa juostuani kiristän mukavaan, mutta silti haastavaan vauhtiin, jota juostujen lenkkien ja testin perusteella olisi mahdollista ylläpitää maratonin verran.

3) Pistän isomman vaihteen päälle jos saan jaloistani irti tehoja vielä loppuneljänneksellä. Testien mukaan tällä (mielestäni utopistisella) vauhdilla mun olisi mahdollista juosta kokonainen maraton. Jalkani eivät kuitenkaan tulisi kestämään iskutusta tällä vauhdilla – vielä. 

Kuulostaa tosi helpolta, eikö vaan?! 1, 2, 3 ja siinä se on! Karu todellisuushan tiedetään jo nyt: Sunnuntaiaamuun tulee mahtumaan suuria tunteita laidasta laitaan, kiroilua, kylmiä väreitä, hymyn kaltaista. Ennen kaikkea juoksua, juoksua ja juoksua, kiputunteen tukahduttamista, vatsan kuulostelua ja kellon tuijottelua. On hyytävän kylmä, aurinko porottaa liikaa, aina tuulee, porukkaa on tiellä, vatsa oireilee ja vaatteet on väärät.

Odotan jo itsekin omaa kisaraporttiani, sillä silloin Tallinnan maraton on jo ohi. Tie sinne on ollut elämäni parasta juoksuaikaa.


Juoksin tiistaiaamuna viimeisen reippaan rundin ennen maratonia. Tarkoituksenani oli lähteä lenkkipolulle vielä kun oli hämärää, mutta nukuin pommiin. Oli hyvää harjoitusta hypätä suoraan sängystä lenkkareihin ja pujottaa piilarit aamurähmän läpi silmiin. Nimittäin jos sunnuntainakin tulee kiire...

Ti 6.7. reipas | 3,16 km | 16:01 | 5:04 min/km
veryttely ja jäähdyttely | 3,33 km | 20:45 | 6:13 min/km

6 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Pia, saan lisäenergiaa peukutuksista <3

      Poista
  2. Jag har följt med din träningsresa. 👍👍👍

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä juoksuun! Mielenkiinnolla kyllä täälläkin on matkaasi seurattu, kun harrastuksesi on saanut uutta draivia harjoitusohjelman myötä. Iloa, hymyä ja tsemppiä huomiseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..vai ylihuomiseen. Sunnuntainako se juostaan?:)

      Poista