Paluu tuttuun ja turvalliseen

Testailin alkuviikon uutta blogi-ilmettä. Se oli ihan ok, mutta levoton. Haluan pitää edelleen 5-vuotiaan taiteilijanalun näkemyksen perheestämme etusivulla. En onnistunut lataamaan sitä toisenlaiseen sivupohjaan sellaisena, kuin olisin toivonut. Niinpä palaan entiseen.

Perheemme on täynnä vampyyrejä, ainakin pikku-N:n mielestä. Ei siis ihme, että hän odottaa huomisia verilettuja innolla ja äiti haaveilee yöjuoksukauden aloituksesta.

Alunperin kuvassa oli vain kolme vampyyriä ja pallo. Kysyin, josko joku puuttuu. Poika tuumaili hetken, otti kynän käteensä ja alkoi piirtää. Paperi oli suorassa ja hän piirsi pikkuvampyyrin roikkumaan nurinperin nurkasta. Samalla koko perhe sai käsikseen kukkaset. Poikkeuksellista hippikansaa.

Olen aloittanut aamut tällä viikolla tavallista aikaisemmin. Se kostautuu juoksutreeneissä. Puhti on juostessa kadoksissa ja oikeastaan en tässä väsymystilassa edes uskalla alkaa rehkiä. Enää en halua ottaa kropan kanssa riskejä. Parikymppisenä riskiä ei ottanut tosissaan: "Juu, tää flunssa lähtee parhaiten kunnon jumpalla." Niinpä niin, tuohon tuttuun ja ei-niin-turvalliseen en kyllä halua palata...

Nyt alkaa maalistalvi hermostuttaa. Näyttää siltä, kuin ulkona olisi ihana, leuto kevätsää. 
Kukkua kanssa. Villakalsareista en vielä luovu!

Ke 20.3. kiihdytyksiä juoksumatolla 
9,3 km | 51 min | 5:29 min/km


Kuvassa futari Alex Morgan

2 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Jokainen päivä on erilainen. Tänään starttasin juoksumaton ja kauhistelin kuinka nopeaa vauhti oli. Mittarissa oli vaivaiset 9,2 km/h ja olin hätää kärsimässä ;)

      Poista