Siirtyminen 45-vuotiaiden sarjaan



Olen ollut vuoden alusta N45-sarjalainen, mutta syntymäpäiviäni vietin vasta viime viikolla. Koin todellisen synttärihumun 36 vuotta ja 362 päivää nuoremman tyttäreni peesissä. Viikonloppu oli pyhitetty meille tytöille. Perheen pojat oli potkaistu futisleirille.

Lauantaiaamu alkoi smoothielasillisella synttäribrunssilla. Pöydän ääressä oli synttärisankarin lisäksi luokan 7-vuotiaat tytöt. Juhlinta jatkui Tennispalatsissa tyttären bestiksen sekä Kaunottaren ja Hirviön seurassa. Romanttinen musikaalipläjäys osui loistavaan saumaan. Olin tietämättäni sen tarpeessa! Bestiksen äiti, rakas sydänystäväni liittyi seuraamme Friends and Brgrsissa ja heidän loppuperheensä saimme kakkukahviseuraksemme kotiin palattuamme. 

Sammuimme tyttäreni kanssa kesken iltasadun. Heräsin puoli kahdelta yöllä sammuttelemaan valoja ja pesemään hampaani. 


Synttäribrunsssin kohokohta: rairuohon kylväminen

Oli ihana herätä sunnuntaiaamuna tyttäreni tuijotukseen ja nähdä hänen hymynsä. Puhetulvalta ei ollut tulla loppua. En olisi halunnut olla sillä hetkellä missään muualla. Sydämeni oli pakahtua rakkaudesta. 

Alunperinhän mun oli tarkoitus olla kyseinen viikonloppu yksin kotosalla, kun muut olivat futisleirillä. Tytär jäikin seurakseni, sillä eihän isoveljen Easysport-hiihtolomatapahtumassa voittamia lippuja luistelun MM-kisojen loppunäytökseen voinut jättää käyttämättä. 


Sunnuntainen kisafinaali oli uskomaton elämys. Sanat eivät riitä kuvaamaan tunneskaalaa, jonka läpi kuljimme. Erityisesti rakastimme molemmat vauhdikkaita, flirtillä höystettyjä esityksiä. Yhden jos toisenkin biisin kohdalla korvaani kuiskattiin: "Mamma tää on mun lempparini. Eikö tää ole sun juoksubiisejäsi?" Jamiroquai ja Justin Bieber toimivat todistettavasti sekä juostessa että luistellessa. 

Esityksen jälkeen meitä ei huvittanut tunkea ylitäyteen ratikkaan tai odotella junaa. Pistimme Pokemón Go:t päälle ja jatkoimme liikkumista jalkaisin. Kävelyn aikana saimme avattua viiden kilometrin munat ja rupateltua kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä.

Olimme kattaneet ennen lähtöä illallispöydän valmiiksi ja pastakastike odotti hyvin hautuneena nälkäisiä leiriläisiä ja luistelunäytöksestä tulijoita. Hakaniemen torille päästyämme mun oli pakko soittaa miehelleni ja pyytää häntä laittamaan pastavesi kiehumaan, jollei ollut jo. Kotiin oli nimittäin tulossa kaksi sudennälkäistä, joilla oli terävät kulmahampaat jo esillä. 


Toinen synttärisankareista, juhannuslapsi hänkin. 

Saimme puserrettua sunnuntaihin vielä kotoisan leffaillankin, eli juhlittua tuli kunnolla. Juoksu ei mahtunut millään viikonloppuun, mutta uskon rennon kaksipäiväisen ilman arjen ongelmia ja työntekoa tehneen myös juoksullenikin hyvää. Pääkoppa ainakin nautti. Aika pysähtyi tyystin. 

Ystäviä, hyvää ruokaa, herkkuja, elokuvia ja satumaisen kauniita luisteluesityksiä. Ei ollut hassumpaa täyttää vuosia!

* Postauksen kansikuvassa viimeisen N40-sarjassa juoksemani maratonin sijoitus. 

7 kommenttia

  1. Onnea! Juoksisimpa itse yhtä kovaa sitten, kun siirryn N40 sarjaan! :D

    VastaaPoista
  2. Anne eiköhän se ole täysin mahdollista, kunhan saat ensin selkäsi ja polvesi kuntoon. Ja mikä parasta, N40-sarjassa saa parannella tuloksiaan viiden vuoden ajan ennen seuraavaan sarjaan siirtymistä ;)

    VastaaPoista
  3. Lämpimät onnittelut! Syntymäpäivähumu kuulostaa erinomaiselta. Tunteisiin pystyi suorastaan samaistumaan, ihanasti kirjoitit, ihana postaus!
    Ja ai että oot niin mun idoli! Aivan mahtava juoksumimmi. Hienoo, että tässä juuri kolmen kympin ylittäneenä voi vaan todeta, että paras on vielä edessä!
    Ihanaa kevättä!!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Satu, ihanhan tässä alan punastella ;) Juokseminen on loistoharrastus, sillä se muokkaantuu elämäntilanteen mukaan. Olen ollut tosi iloinen huomatessani että jopa ilman kilpaurheilutaustaa keski-ikäisenä on mahdollista saavuttaa hyviä tuloksia. Saas nähdä pääsenkö rikkomaan enkat tänä vuonna.

    VastaaPoista
  5. Jee, saavuit samaan sarjaan. Toisaalta huono, sillä mun sijoitus tulee olemaan yhden pykälän alhaisempi tämän myötä :)
    Huomasin, että olet viivalla HSM puolikkaalla. Onko aikatavoitetta? Mä myös viivalla ja kova hinku alittaa 1:50. Saa nähdä kuinka käy. Jännittää jo nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan tämänhetkisellä kunnolla en tiputtele 1:50 tai sen alle juoksevia sijoituksilta ;) Tavoitteenani on juosta HSM:n puolikkaalla 16 kilsaa priimakuntoisen ystäväni peesissä ja katsoa sitten pääsenkö kiroilematta maaliin. Puolikkaat kun eivät ole se mun juttuni.

      Mulle HSM tuli yllätyksenä ja ylimääräisenä kevään kisaohjelmaan. Ihan kiva päästä juoksemaan lappu rinnassa lyhyempi matka ennen vuoden ensimmäistä maratonia. Taidan ottaa sen löysin rantein, sillä aikatavoitetta en aio asettaa. Kunhan ehdin lähtöön ajoissa.

      Poista
    2. ok, viivalla nähdään :) Mulla ensimmäinen vuosi tavoitteellista sykepohjaista harjoittelua menossa ja jännittää mitä treenillä on saatu aikaiseksi. Puolikkaan kunto on mulla vielä arvoitus, mutta tavoitteena 1:50 alitus. Kauden päätavoite kokonaisella 4:00 alitus joko Tukholmassa tai Berliinissä; tai toivottavasti molemmissa :)

      Poista