Ylimenokausi


Terminä ylimenokausi kuuluu rasittavaan urheilujargoniin, mutta sisällöltään siinä on järkeä. Ainakin mulle se tarkoittaa päättyneen kauden nollausta. Juoksu on ollut mulla aina kesävoittoista. Talven tullessa olen sallinut itselleni totaalisen levon juoksusta.

Rauhoitu

Ennen kunnon pakkasia ja liukkaita kelejä pyrin juoksemaan vielä mahdollisimman monta kertaa. Ne voidaan laskea ylimenokauden piikkiin, sillä lenkit ovat lyhyitä, eikä syke nouse juurikaan reipasta kävelyä korkeammalle. Palauttavien treenien sekaan ei mahdu nopeatempoisia vauhtivetoja, kuin ainoastaan ratikkaan juostessani. Jätän spurtit mieluusti pojalleni, kun olemme yhdessä lenkillä. Yläkuvassa hän on taas kerran nopeampi kuin kameran kanssa heiluva äitinsä.

Liiku muutenkin kuin juosten

En kuitenkaan linnoittaudu kovilla pakkasilla sohvan nurkkaan talvilevolle. Jatkan tyttäreni kanssa hyvin alkanutta uutta yhteistä harrastustamme, uintia. Saatanpa ihan yksiksenikin käydä pulikoimassa ja vesijuoksemassa. Hyötyliikunta, eli kävely paikasta toiseen pitänee mut kelvollisessa kunnossa siihen saakka, kunnes aloitan taas järjestelmällisen juoksutreenauksen. Ainakin jos maltan yhdistää siihen kotijumppaa.

Päivä ja viikko kerrallaan

Mulla on selkeä käsitys siitä, miten aloitan askel askeleelta monipuolisemman juoksuohjelman noudattamisen. Mutta sen sijaan että merkitsen treenit kalenteriin ennakkoon, juoksen sen mukaan miten sää antaa siihen mahdollisuuden. Voi olla, että yllätyn lopulta intensiivisen treenin määrästä. Tilanne voi olla myös päinvastainen. Pakkanen ja liukkaus saattavat venyttää juoksuvapaan kauden usean kuukauden mittaiseksi.

Tässäkin tavoitteellinen treenaus ja fiilisjuoksu lomittuvat yhteen. Kumpikaan ei sulje pois toista.

Ole itsellesi armollinen

Neljän liikunnan puolesta laiskemman levollisemman kuukauden jälkeen olen toivottavasti taas valmis uuden juoksukauden aloitukseen. Manailen silloin varmasti rapautunutta kuntoani, mutta jalat ja kroppa saattavat myhäillä tyytyväisinä ja levänneinä.


Syksyn värit häviävät pian lumisateeseen. 

Ti 24.10. tiistaitraditio pojan kanssa | 6,3 km | 44:04 | 6:59 min/km

2 kommenttia

  1. Tämä on kauheaa aikaa. Pirkan Hölkästä on 3,5 viikkoa, enkä ole juossut kuin muutaman hassun lenkin, kaikki noin 6 kilsaa. Alkaa olla pelokas olo; nytkö juoksukunto katoaa kokonaan, olenko huono ihminen kun en halua lähteä tuuleen juoksemaan, voi voi kun tänäänkin vaihdoin lenkin ohjattuun foam roller - tuntiin, kauheaa kun salilla teen jalkatreenin jonka jälkeen koivet on jumissa kolmekin päivää... Seuraava juoksutapahtuma on tällä tietoa 19.5, joten järki sanoo että on aikaa kasvattaa peruskuntoa. Mutta kun... Miten sitä oppisi olemaan edes muutaman viikon rauhassa, koostamaan treeniohjelmaa talveksi ja latautumaan kohti tulevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne! Itse asiassa olen yllättynyt kuinka lungisti otan juoksukilsojen vähentämisen ja tauon pitämisen ohjelmoidusta juoksemisesta. Siitäkin huolimatta, että muistan varsin hyvin, kuinka kunto oli viime keväänä kaukana halutusta, vaikka olinkin treenannut koko talven.

      Ehkä pehmeä lasku ylimenokauteen ylimääräisen höntsämaratonin voimalla auttoi asiaa. Saa nähdä olenko yhtä levollinen kuukauden kuluttua ;)

      Poista