Naapurustossani oli lapsena rykelmä kerrostaloja ja hurjan paljon lapsia. Pienessä maalaiskunnan taajamassa ei ollut 70-luvulla juuri harrastusmahdollisuuksia, mutta jos joku keksi jotain, muut seurasivat mukana. Samoin oli pyhäkoulun laita. Sitä pidettiin muistojeni mukaan perimmäisen talon kellarin askarteluhuoneessa. Vanhemmat taisivat olla myös iloisia tästä hengen nostatuksesta, saivathan he kokonaisen tunnin ns. omaa aikaa sunnuntaiaamuun.
En tainnut täysin ymmärtää, keiden ympärille pyhäkoulun tarinat kietoutuivat. Järkytykseni oli suuri, kun näin kuvan Jeesuksesta ja Jumalasta, kahdesta partasuusta. Olin luullut, että Jeesus on Jumalan vaimo, olihan Jumala isä ja heistä puhuttiin aina yhdessä.
Keskityin siitä lähtien pyhäkoulussa tarrojen keräämiseen. Ne olivat kivoja. Etenkin lampaat.
Nostalginen kiiltokuva-arkki on napattu Askarteluaitan sivuilta.
Starttasin torstaina yöjuoksulle tavallista myöhemmin, lähempänä puolta yhtätoista.
En ollut uskoa silmiäni Kaivaria kiertäessäni. Kuntoilijoita oli kuin leutona kesäyönä. Kevät on tainnut laittaa yhden jos toisen pään pyörälle. Vastaan tuli seitsemän yksinään tarpovaa sauvakävelijää, saman verran lenkkeilijöitä ja viisi pariskuntaa lastenvaunujen kanssa.
Otin uusinnan lauantaiyönä. Oli liiankin hiljaista, joten jouduin muuttamaan lennosta reittini toiseksi. Pilkkopimeässä yksin taivaltaminen ei ole järkevää jos huutoetäisyydellä ei ole taloja.
Sain lauantaina kuitenkin hetkeksi aikaa lenkkiseuraa. Kaksi jänistä pinkoi pakoon koko pätkän Ursulalta Kompassiaukiolle. Vasta siellä pienten jänösten päässä välähti, että pääsevät musta eroon jos vaihtavat suuntaa. Sinne menivät valkoiset hännänpäät vipattaen.
To 4.4. | 6,1 km | 33:00 | 5:25 min/km La 5.4. | 8 km | 44:45 | 5:36 min/km
Partasuu Casey Abrams oli aikanaan yksi suosikeistani American Idolsissa.
Hänen oma tuotantonsa on mulle ihan uusi tuttavuus:
Innostuimme L:n kanssa kauden ensimmäisestä yöjuoksusta. Puolen tunnin tunnustelu venähti tuplamittaiseksi. Juttu ja juoksu luistivat niin, että tuntui siltä kuin olisin voinut juosta hölkötellä koko yön.
Jää oli sulanut eteläisiltä katuosuuksilta, jotka ovat saaneet osansa auringon syleilystä. En uskonut olevani näin iloinen hiekoitussepelin rahinasta lenkkitossujeni alla. Mikä vapauden tunne!
Kävimme ottamassa kauden pohja-ajan Tehtaankadun nopeusnäytöltä. Sain pinnistettyä kymmenen metrin verran 17 kilometrin tuntivauhdilla. Olisikohan ylinopeutta juokseminen mahdollista? Siinä tavoitetta tälle kesälle.
