Yksi mullistus kerrallaan

Toimisto on tyhjillään. Nyt täällä on sentään vielä tutut työpisteet paikoillaan. Tutuilla käsialoilla kirjoitettuja lappuja. Voin kuulla seinistä sinne roikkumaan jääneet naurut ja näen kaikkialla ilonaiheita. Kuukauden kuluttua kaikki näyttää toiselta.

Porukka siirtyy toiseen osoitteeseen. Tai ainakin osa. Heillä on toisensa. Kenenkään ei tarvitse rynnätä uuteen yksin ihmettelemään. Heidän näkymättömät siteensä vahvistuvat entisestään.

Työ vie. Bisnes vie. Elämä vie. Minne mut, sitä en vielä tiedä. Suunta tosin on jo selvillä. Eteenpäin.

Huhtikuu ei ole kuin tammikuu, se on varmaa. Kesäkuu poikkeaa edellisestä. En kuitenkaan jaksa murehtiä ja märehtiä. Miksikö? Koska tämä on ollut elämääni jo kahdeksan vuotta. Kaikki eivät tätä kestäisi.

Olen sisukas. Osaan vaikka mitä. Mulla on maailman paras mies ja syrra. Perheeni tukee mua. Ystäväni uskovat muhun silloinkin, kun oma usko on jäänyt jälkeen. Olen terve. Lapset antavat voimaa. Juoksen.

En voi valittaa. Porhallan vain eteenpäin. Ja nyt jatkan töitä. Kun niitä kerran on.

Kesä 1989 Pariisissa. Tämänkin biisin esityksen näin livenä. Omistan kappaleen kaiken mullistuksen keskellä vanhaa purkavalle ja uutta rakentavalle, ranskaa opiskelevalle ystävälleni.

 

Aamun piristysruiske

Aamun hiljaisuus pitää rikkoa tunnelmaan sopivalla musiikilla. 36 Svenska Klassiker -kokoelma on pölyyttynyt mp3-soittimen uumenissa. Tänään oli sen aika.

Olohuone täyttyi Tomas Ledinin äänestä. Biisi kasvaa 40 sekunnin kohdalla ja ainakin tänään se oli todellinen  herätysruiske. Pikku N juoksi olkkariin, hyppäsi ruokapöydän ääreen ja alkoi heiluttaa itseään musiikin tahtiin. Aamupalakin katosi ennätysvauhtia.

Ledin ei saanut taiottua pikkuneitiä vällyjen alta. Minkäköhän houkutuskappaleen sitä huomenna keksisi?

Tomas Ledin / En del av mitt hjärta:

Minä olen minä

Tyttäreni kanssa keskusteltuani Erinin Älä tule hyvä tyttö sai ihan uusia ulottuvuuksia. Puolensa pitäminen on tiettyyn rajaan asti hyvä juttu, mutta mistä ihmeestä pian viittä lähentelevä Miss N on keksinyt, että

"Jag måste bygga mina muskler så jag kan brottas med alla." 

"Tykkään Miss B:stä, vaikka hän on välillä aika busig. Mä olen myös. Mutta mamma, muuten ei oikein pärjää."

Lasten tarha on tuntunut aina oikealta lottovoitolta! Siellä on kautta aikojen ollut voimakastahtoisia tyttöjä ja jokainen saa olla oma, rakastettava itsensä. Siellä ei taida juurikaan kasvaa seinäkukkia...

Kuva löytyi kameran kätköistä. Olisikohan vuosi sitten napattu?

Lenkkeilykausi juoksumatolla etenee. Hitaasti tosin. Viime viikolla kärsin matolla pariin otteeseen. Kilometrejä tuli kerättyä yhteensä 16,5. Tällä viikolla tavoitteena kympin verran enemmän.