Kuusi vuotta sitten halusit tulla maailmaan. Olit loikoillut
yhdeksän kuukautta välillä potkien, välillä nyrkkeillen. Ilmeisesti aloitit jo
silloin uimaharjoittelun. Vasta päivän, pari ennen syntymääsi sait aikaiseksi
raivokkaita supistuksia. Olin valmis.
Muistan ensimmäisen kontaktimme. Sinut laitettiin vatsallesi roikkumaan reisieni päälle. Tunsin jotain lämmintä ja painavaa.
Jotain, joka ei ollut oikeasti painavaa. Seuraavaksi sain sinut syliini.
Kiintymys syntyi heti, rakkaus syttyi myöhemmin ja kasvoi päivä päivältä.
Tiesin, että syntymäsi muuttaa monia asioita, mutta myös
sen, että niin moni pysyy samana. Sitä en voinut käsittää, kuinka suurta
rakkaus voi oikeasti olla. Rakastan isääsi, siskoani, vanhempiani, ystäviäni... Silti sydän sykkii täysin eri kanavalla, kun on kyse omasta, rakkaasta lapsesta.
Sinusta on kasvanut näiden vuosien aikana reipas lapsi,
jonka huumorintaju, herkkyys ja tunneäly yllättävät minut vähän väliä. Jos
kirjoittaisin ominaisuuksiasi työhakemukseen, kertoisin ainakin, että olet positiivinen, kohtelias, kaikkien
kaveri, urheilullinen, tarkkasilmäinen, railakas, keskittymiskykyinen, huomaavainen sekä pidät muista, tai ainakin pikkusiskostasi huolen. On ilo seurata, mihin luonteesi vivahteet vuosien mittaan
vievät sinut.
Heräät huomenaamuna innokkaana. Onhan syntymäpäiväsi. Avaat
lahjat etkä millään malttaisi syödä, saati lähteä käsikseen, sillä
rakentamattomat Legot houkuttelevat liikaa. Minä taas katson sinua ja olen
onnellinen. Onneksi minulla on sinut. Rakastan sinua täydestä sydämestäni ja
sen yli.
Junibackenissa lumikuninkaan valtaistuimella
Ei kommentteja