Jännitystä ilmassa

Olen onnekseni tutustunut matkan varrella kaltaisiini juoksuun höyrähtäneisiin. Lisäksi monista vanhoista kamuistani on kuoriutunut juoksijoita. Sellaisistakin, jotka saattoivat aikanaan vannoa ihan minkä tahansa muun nimeen, kunhan vaan ei tarvinnut liikuttaa kopiaan mihinkään suuntaan. Tällaista keski-ikäisyys, tai lähestyvä sellainen, saa aikaan.

Olen jännittänyt tänään Ruisrääkillä ja Espoon Rantamaratonilla kirmaavien kavereideni puolesta. Peukut ovat olleet ojossa ja väliaikatarkkailu käynnissä. Odotan tulenpalavasti heidän kisaraporttejaan ja toivon, että kaikille on jäänyt taipaleestaan hyvä muisto. Jos ei, niin onneksi aika kultaa muistot. Enhän sitä muuten itsekään starttaisi aina uudestaan ja uudestaan maratonille. 

Ilostutin tällä naamakirjakavereitani. Pakko jakaa päätön norjalaistuotos täälläkin:


3 kommenttia

  1. visst är det märkligt att man är nervös för andra som springer även om man själv inte är med!

    VastaaPoista
  2. Olet ihan maailman paras kannustaja! Mietin sinuakin, kun jalat olivat lyijyä ja ranteet velttoina. Ja sitä, että ei tätä turhaa ole treenannut 1,5 vuotta. Suomalainen nainen ei anna periksi. :)

    VastaaPoista
  3. Vaikka helpollahan minä tässä hommassa pääsin ;)
    Vatsaa tosin nipisteli, mutta sitä ei voi verratakaan teihin 21,1-42,2 kilsan kipittäjille.

    VastaaPoista