Osallistuin ensimmäiselle Berliinin maratonilleni 2013. Luin silloin varman ensimmäistä kertaa ikinä maratonohjeistuksen alusta loppuun. Hikkasin huomatessani, ettei musiikin kuuntelu olekaan luvallista, vaan pahimmassa tapauksessa siitä seuraisi diskaus. Tuskin ketään olisi käytännössä kiinnostanut onko tällaisella 4 - 4,5 tunnin juoksijalla luurit korvilla vai ei, mutta en uskaltanut silti ottaa riskiä. Jätin soittimen suosiolla kämpille.
Kuva napattu Berliinin maratonin sääntövihkosesta:
Ymmärrän kiellon varsin hyvin. Varsinkin sellaisissa tapahtumissa, joissa on paljon muita juoksijoita ja/tai muuta liikennettä on reitin läheisyydessä, kuulon blokkaava musiikki on sekä häiriö- että vaaratekijä.
Järjestäjien puolelta tulee harvemmin kuulutuksia, mutta sellaisen sattuessa on parempi olla kuulolla. Takaa ohittavat hihkaisevat usein miltä puolelta aikovat ohittaa. On mukavampi antaa itse tilaa, kuin sotkeutua omiin ja muiden jalkoihin yllättävän juoksuhyökkäyksen myllerryksessä. Eikä musiikin huumassa juoksevan olkapäähän koputtelu ole kivaa ohi haluavasta koputtelijasta eikä juuri koputeltavastakaan. Entäpä luvalliselta ajoreitiltä eksyneet autoilijat ja pyöräilijät? Niitäkin on nimittäin tullut nähtyä. Onneksi niihin ei ole tullut luurit korvilla törmättyä.
Olen oppinut juoksemaan ilman musiikkia. Juoksin ensimmäisen maratonini ilman luureista pauhaavan musiikin buustausta vuonna 2012 Tukholman pakkasmaratonilla. Kuulokkeet ja soitin olivat litimärät jo ennen starttia. Seuraavan vuoden Tukholman maratonilla unohdin iPodin hotellihuoneeseen. Siitäkin tuli pääni sisällä hiljainen maraton.
Itse asiassa juoksen nykyisin vain noin puolet lenkeistäni kuulokkeet korvilla ja näistäkin kerroista suurin osa kirjaa kuunnellen. Erityisesti yöjuoksuilla haluan, ettei kuulokkeistani kuuluva jumputus peitä alleen ympäristön ääniä.
Tulen jatkossa kuuntelemaan musiikkia maratonilla harkiten. Alkumatka menee fiilistelyssä ja mahdollisesti muiden kanssa höpötellessä. Kun letka harvenee ja alkaa tylsistyttää, otan siinä vaiheessa musiikin juoksuun mukaan, ellei sitä ole varta vasten kielletty kisan säännöissä.
Ehkä väsähtäisin vähemmän maratonin loppuvaiheessa, jos kuuntelisin musiikkia. Toisaalta väsähdin APK-hallimaratonilla ja Kirkkolaakso maratonilla ihan samaan tapaan kuin Berliinissäkin, vaikka sisähallimaratonilla kuuntelin viimeisen kolmanneksen musiikkia ja Kirkkonummella peräti koko maratonin ajan. Ongelma on siis aivan jossain muualla.
Seuraavalla huhtikuisella maratonillani musabuustaus tulee varmasti tarpeeseen. Mikä maraton onkaan kyseessä? Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)
Lempikuvani uusiokäyttöä. Harmi, että tämä teksti on sittemmin peitetty tageilla ja graffiteilla.
Enpä ole koskaan kuullutkaan moisesta kiellosta! Aina oppii uutta. Tuossahan olisi ollut hyvä syy diskata sut hallimaratonilta niin oisit saanut senkin kirjainyhdistelmän haltuun.
VastaaPoistaJännä yhteensattuma. Muistelin juuri viime viikolla tuota tekstiä ja tallensin sen googlen kuvahausta puhelimeen, muistaakseni näin sen pari kesää sitten lauttamatkalla Hakaniemestä Korkeasaareen. Hienoa taidetta, harmi että sekin on nyt kadonnut - juuri niin kuin se musiikki joka voisi olla joku aamu poissa.
Siitähän mä olisin saanut suorasta puuttuvan kirjainyhdistelmän! Täytyy myöntää, että hallimaratonilla olin itse välillä muiden tiellä, kuuntelin musiikkia tai en.
PoistaSiellähän se teksti komeili, Merihakaan vievän sillan alla. Taitaa olla viralliselta nimeltänn Hakaniemen silta. Mua sykähdytti se aina sitä kautta kotiin tullessani. Voi kun saisi tuon takaisin!